Mikä KIRJA lahjaksi partiolaiselle?

Vuosi sitten lanseerasimme porukalla partiolaisille oman lukuhaasteen. Haasteen kirjavinkkejä kootessa innostuin lukemaan tavallista enemmän myös lasten- ja nuortenkirjoja. Viisi vuotta sitten annoin blogissa joululahjavinkkejä partiolaiselle, ja tänä vuonna onkin luontevaa antaa kirjavinkkejä, jotka sopivat partiolaisen lukuhaasteeseen.

Kaikki tässä vinkkaamani kirjat ovat melko uusia tai ainakin sellaisia, että niitä on tällä hetkellä saatavilla vähintäänkin verkkokirjakaupoissa. Olen myös lukenut itse kaikki kirjat kuluneen vuoden aikana (no, yksi on vielä kesken, mutta uskallan sitä jo suositella, kun tämä teksti pitää saada maailmalle, jotta joku ehtisi vinkkejä hyödyntääkin). 

Vielä partiolaisten lukuhaaste pähkinänkuoressa: Lukuhaasteessa on 13 kohtaa, joihin sopivia kirjoja luetaan vähintään kuusi. Kaikki tämän postauksen kirjat sopivat kohtaan 13, toisen partiolaisen suosittelema kirja, koska minä, myös partiolainen, näitä tässä suosittelen. Mainitsen kunkin kirjan kohdalla vähintään yhden muun haastekohdan, johon kirja sopii. Lukuhaasteen materiaalit kokonaisuudessaan löytyvät täältä.

Ikäsuositukset ovat aina suuntaa antavia. Sopivia kirjoja kannattaa siis vilkuilla myös muista ikäluokista kuin täsmälleen siitä omasta.

Perhepartio (alle kouluikäiset vanhempineen)

Riikka Jäntti: Pikku hiiri telttaretkellä

Pikku Hiiru pääsee äitinsä kanssa telttaretkelle saareen! Retki on oikea yhteinen seikkailu, kun pystytetään teltta, grillataan, tutkitaan kasveja ja käydään uimassa. Yön äänet kuuluvat jännittävinä telttakankaan läpi. Kirja sopii ainakin lukuhaasteen kohtiin 3 (merellä on tärkeä rooli), 4 (kirjassa autetaan jotakuta) ja 6 (kirjassa seikkaillaan).

Malin Kivelä, Martin Glaz Serup & Linda Bondestam: Jos kohtaat karhun

Jos kohtaat karhun, on tärkeää, että vaikutat hyväntahtoiselta henkilöltä, jolla on pelkästään rauhanomaisia aikomuksia. Tämän ja monta muuta tosiasiaa saat tietää, jos luet tämän kirjan. Karhun kohtaaminen on kieltämättä aika pelottavaa, mutta kirja on hauska - nauroin ääneen sitä lukiessani. En yhtään ihmettele, että kirja oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Kirja sopii muun muassa haasteen kohtiin 2 (metsällä on tärkeä rooli) ja 8 (iloinen tai naurattava kirja). Mikä parasta, kirjassa on partiolaisia (kohta 1)! 

Marcus Pfister: Sateenkaarikala

Sateenkaarikala on meren kaunein kala, mutta yksinäinen. Se on turhamainen eivätkä muut viihdy sen kanssa. Sateenkaarikala saa kuitenkin hyvän neuvon, jota se lähtee kokeilemaan. Ilon tuottaminen muille tekee myös siitä itsestään onnellisen! Lasten Keskus on ottanut äskettäin uuden painoksen tästä klassikosta. Kirja sopii ainakin kohtiin 4 (kirjassa autetaan jotakuta), 9 (kirjassa opitaan jotakin) ja 12 (kirjassa pohditaan suuria kysymyksiä).

Sudenpennut (7-9 -vuotiaat partiolaiset)

Magdalena Hai & Teemu Juhani: Painajaispuoti: Hirmuinen jumimies

Painajaispuodin yhdeksänvuotias myymäläapulainen Ninni yllättyy, kun töihin tullessa puoti onkin lumen peitossa - sisältä. Alkaa hurja seikkailu, kun puodin retkikunta suuntaa kohti kattoa, jonne yllättävän sisäjääkauden syy on asettunut. Painajaispuoti-sarjan kirjat ovat helppolukuisia eli sopivat aloittelevalle lukijalle itse luettavaksi. Kirja sopii mm. lukuhaasteen kohtiin 5 (kirjassa seikkaillaan) ja 6 (kirjassa tehdään yhteistyötä).

Reetta Niemelä & Katri Kirkkopelto: Mustan kuun majatalo

Saimi ja hänen isänsä aikovat perustaa eläinsairaalan vanhaan majataloon. Talo ei kuitenkaan ole ihan mikä tahansa talo - se on ELOSSA. Käytävillä vilahtelee kummallisia taruolentoja, joita muut kuin Saimi eivät näe. Tämä saturomaani pitää monenikäisiä lukijoita (ehdottomasti myös seikkailijoita!) otteessaan ja Katri Kirkkopellon kuvat ovat lumoavia. Kirja sopii erityisen hyvin haasteen kohtaan 10 (kirja kertoo luonnon monimuotoisuudesta) mutta toki siellä myös autetaan (4), seikkaillaan (5) ja tehdään yhteistyötä (6). Kirja on Arvid Lydecken -palkintoehdokkaana.

Timo Parvela: Pate ja Alaskan aarre

Pate ystävineen on saanut kutsun Alaskaan, jossa pelottavinta eivät olekaan sudet ja harmaakarhut. Vanhoilla kullankaivajien mailla tapahtuu kaikenlaista kummallista. Patemaisella vauhdilla ongelmat ratkeavat ja samalla tulee suojeltua luontoakin. Tässä kirjassa totisesti seikkaillaan (kohta 5), metsällä (2) ja joella (3) on tärkeä rooli ja lisäksi rakennetaan vielä ystävyyttä yli rajojen (11).

Sari Peltoniemi: Vaihdokkaat

Kun maahiaisäiti ja ihmisäiti saavat lapsen samana päivänä, voi joskus käydä niin, että vauvat vaihtuvat. Miten ihmislapsi pärjää maahiaisten sottaisessa maailmassa ja miten maahiaislapsi menestyy koulussa? Vaihdokkaat tarjosi spontaaneja naurunpyrskähdyksiä mutta myös pohdinnan paikkoja sille, miten identiteetti muodostuu. Kirja sopii haasteen kohtiin 8 (iloinen kirja), 9 (kirjassa opitaan jotakin) ja 11 (ystävyyttä yli rajojen).

Seikkailijat (10-12-vuotiaat partiolaiset)

Laura Ertimo & Mari Ahokoivu: Aika matka! Lotta, Kasper ja luontokadon arvoitus

Tämä luonnon monimuotoisuudesta ja luontokadosta kertova lasten tietokirja on samaan aikaan informatiivinen, värikäs ja hauska. Sarjakuvaa ja tarinaa hyödyntävässä kirjassa on faktat kohdallaan ja ratkaisukeskeinen ote. Ympäristökasvatuksen yliopistonlehtori suosittelee! Kirja sopii luonnollisesti haasteen kohtaan 10 (luonnon monimuotoisuus) mutta kyllä siinä tehdään myös yhteistyötä (5) ja opitaan jotakin (9).

Elina Rouhiainen & Kaisa Ranta: Valkeantuoja

13-vuotias Taaro lähtee etsimään kumpastaan eli kumppanieläintä. Etsintä vie hänet hurjaan seikkailuun Nelimaassa, ja lopulta eri kansoja edustavat lapset yhdistävät voimansa hyvän puolesta. Tämäkin kirja on Arvid Lydecken -palkintoehdokkaana hyvästä syystä. Kirja sopii lukuhaasteen kohtiin 2 (metsällä on tärkeä rooli), 4 (autetaan jotakuta), 5 (tehdään yhteistyötä), 9 (opitaan jotakin) ja 11 (kirjassa on ystävyyttä yli rajojen).

Tuutikki Tolonen: Agnes ja huvilan salaisuus

12-vuotias Agnes äiteineen on perinyt salaperäisen vanhan huvilan. Huvilan siivoamisessa ja kunnostamisessa riittää puuhaa, mutta ovatko he siellä yksin? Joskus tuntuu, että huvilan menneet asukkaat ovat myös paikalla. Agnesin mukaansatempaava tarina on yhdistelmä alakoululaisen arkea, seikkailua ja taian kosketusta. Kirja sopii haasteen kohtiin 4 (autetaan jotakuta), 5 (tehdään yhteistyötä) ja 9 (opitaan jotakini).

Tarpojat (12-14-vuotiaat partiolaiset)

Anniina Mikama: Myrrys

Niilo-poika elää kasvattina ankaran isännän maatalossa nälkävuosien jälkeisessä Kainuussa. Kun pelätty myrrysmies eli tietäjä tekee isännälle palveluksen, hän vaatii palkkiokseen Niilon. Alkaa seikkailu ja oppimisen matka, joka muuttaa Niilon elämän suunnan. Mikaman upea historiallinen romaani on syystäkin Topelius-palkintoehdokkaana. Ja tällä kirjalla ei sitten ole yläikärajaa - sopii myös kaikille vanhemmille ikäluokille! Kirja sopii lukuhaasteen kohtiin 2 (metsällä on tärkeä rooli), 4 (kirjassa autetaan jotakuta), 9 (kirjassa opitaan jotakin) ja 12 (kirjassa pohditaan suuria kysymyksiä).

Joonas Riekkola: Silkkomaahan kadonneet

Jossakin kaukana tulevaisuudessa, ympäristökatastrofin jälkeen, nuori Ilves haluaisi lähteä etsimään vanhempiaan vaarallisesta Silkkomaasta yhdessä ystävänsä Västäräkin kanssa. Muukalainen nimeltä Aino antaa viimeisen sysäyksen ja alkaa vauhdikas ja vaarallinen etsintäretki. Tämä scifi-seikkailu sisältää nopeita käänteitä ja kirjan pituus on kohtuullinen, joten se sopii loistavasti myös vähän vähemmän innokkaalle lukijalle. (Innokkaille lukijoille toki myös.) Jos etsit kirjaa tarpojapojalle, harkitse tätä! Kirja sopii mm. lukuhaasteen kohtiin 4 (autetaan jotakuta), 5 (tehdään yhteistyötä) ja 6 (seikkaillaan).

Marja-Leena Tiainen: Hotelli Desperado

Syyrialainen Daniel on paperittomana pakomatkalla Ateenassa, kun hän tutustuu lomamatkalla olevaan suomalaiseen Islaan ja tämän isään. Monimutkaisten vaiheiden jälkeen Daniel päätyy turvapaikanhakijaksi Suomeen. Tiainen kuvaa Danielin vaiheita realistisesti ja koskettavasti. Tämä kirja herättää ajatuksia! Kirja sopii lukuhaasteen kohtiin 4 (kirjassa autetaan jotakuta), 9 (kirjassa opitaan jotakin) ja 11 (kirjassa on ystävyyttä yli rajojen). Tämäkin kirja on Topelius-palkintoehdokkaana.

Samoajat (15-17-vuotiaat partiolaiset)

Anne-Maija Aalto: Mistä valo pääsee sisään

Tulevaisuuden Japanissa ilmasto on muuttunut ja meri velloo kaupunkien rantakortteleissa. Yhteiskunnassa on vallinnut diktatuuri jo vuosikymmeniä ja ihmisoikeuksia poljetaan surutta. Etuoikeutettu Aleksei palaa opiskelemasta isänsä johtamaan ihmistutkimuslaitokseen mutta kyseenalaistaa vallitsevan systeemin. Melankolisen kaunis kerronta pitää otteessaan. Aallon kirja palkittiin tänä vuonna lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnolla. Tämä kirja sopii haasteessa mm. kohtiin 3 (merellä on tärkeä rooli), 4 (autetaan jotakuta) ja 12 (etsitään elämän totuutta).

Magdalena Hai: Kolmas sisar & Isetin solmu

Magdalena Hain romaanit sijoittuvat osittain Royaumen fantasiamaailmaan, jossa naispuoliset noidat hallitsevat, ja osittain maahan. Taikavoimiltaan vähäinen Lune ja loistava Ciel päätyvät maahan hyvin erikoiseen kouluun. Seuraa, noh, kaikenlaista. Hain romaanit totisesti tuovat teinifantasiakirjallisuuden 2020-luvulle. Ne ovat hauskoja, runsaita, yllättäviä - ja tosi paksuja. En oikeastaan halua kertoa juonesta mitään, lue itse! Kolmas sisar oli ilmestyessään vuonna 2018 Finlandia-ehdokkaana. Isetin solmu ilmestyi alkusyksystä. Molemmissa kirjoissa sivutaan ainakin näitä lukuhaasteen teemoja: 2 (metsällä on tärkeä rooli), 9 (kirjassa opitaan jotakin) ja 11 (kirjassa on ystävyyttä yli rajojen). 

Vaeltajat (18-22-vuotiaat partiolaiset)

Sini Helminen: Hurme

Seela muuttaa opiskelemaan Helsinkiin ja aloittaa samalla työt enonsa hautaustoimistossa. Seelan Tinder-treffit päättyvät katastrofiin ja äkkiä joka nurkassa onkin kummituksia. Helmisen romaani sisältää ronskia huumoria, kauhua ja myös ripauksen romantiikkaa. Ei heikkohermoisille! (Itsehän valvoin yhden yön, kun erehdyin lukemaan tätä illalla.) Kirja sopii haasteen kohtiin 4 (autetaan jotakuta), 8 (naurattava kirja) ja 11 (ystävyyttä yli rajojen).

J.S. Meresmaa: Khimaira

19-vuotias Sara on pyrkinyt äidin pyynnöstä lääkikseen mutta ei ole oikeasti kiinnostunut alasta. Hänellä on tyttöystävä, jolla on poikaystävä, ja kaikki on OK, paitsi ettei siitä voi kertoa kotona. Suhdetta vanhempiin jäytää myös perheen kokema tragedia. Meresmaa punoo säeromaanin keinoin kirkkaan ja kauniin kertomuksen nuoren aikuisen itsenäistymisestä ja elämän suunnan etsimisestä. Säeromaanin ehtii kiireinenkin vaeltaja lukemaan mutta tekstissä on silti syvyyttä. Kirja sopii haasteen kohtiin 4 (autetaan jotakuta), 9 (opitaan jotakin) ja 12 (etsitään elämän totuutta). 

Aikuiset (yli 23-vuotiaat partiolaiset)

Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä

Ahavan romaani kertoo nimensä mukaisesti naisesta, joka rakastaa hyönteisiä. Päähenkilö matkustaa historian läpi kuin Orlando aikanaan ja näkee ihmisen ja luonnon sekä ihmisen ja Jumalan suhteen muuttuvan. Lumoavan kauniisti kirjoitettu romaani! Kirja sopii haasteen kohtiin 9 (kirjassa opitaan jotakin), 10 (kirja kertoo luonnon monimuotoisuudesta) ja 12 (kirjassa etsitään elämän totuutta).

Joel Haahtela: Hengittämisen taito

Nuori mies lähtee etsimään isäänsä kaukaa Kreikasta. Hän päätyy talveksi yksinäiselle saarelle, osaksi pientä erakkoyhteisöä. Mietiskelevä romaani etsii elämän totuutta (12) ja kyllähän matkan varrella myös opitaan jotakin (9).

Juha Kauppinen: Heräämisiä - kuinka minusta tuli luonnonsuojelija

Miksi jotkut ovat valmiita uhraamaan koko elämänsa luonnonsuojelulle ja toiset vaikenevat tai vastustavat sitä? Tuore tietokirja kertoo suomalaisen luonnonsuojeluliikkeen historiasta ja samalla kirjoittajan omasta polusta luonnonsuojelun puolustajaksi. Kirja sopii haasteen kohtiin 5 (kirjassa tehdään yhteistyötä ja 10 (kirja kertoo luonnon monimuotoisuudesta) sekä hiukan venyttämällä myös kohtaan 1 (kirjassa on partiolaisia - ainakin haastateltavissa, vaikka sitä ei ääneen kerrotakaan, ja lisäksi, no, lue itse). 

Ympäristöetsivät kotikonttorilla

Ketunpoikasilla on ollut Ympäristönsuojelu-jälki työn alla. Toivottu retki kierrätyskeskukseen kuitenkin peruuntui koronaepidemian vuoksi. Etänä mennään. Korvaukseksi teimme ympäristöaiheisia tutkimuksia kodeissa.

Tein Seppo-alustalle pelin, jossa oli viisi tehtävää. Tasolla 1 tutkittiin neljää eri asiaa kotona: vuotaako vessa, palaako kotona turhaan valoja, mitä jätteitä kotona voi lajitella ja onko jääkaapissa pian pilalle meneviä ruokia. Kun kaikki tehtävät oli tehty, avautui taso 2, jossa sudenpentu sai vielä tiivistää tutkimuksensa tulokset "loppuraportiksi" vaikkapa äänittämällä.

Annoimme tehtävän etätapaamisen lopuksi. Tehtävistä keskusteltiin vielä seuraavalla viikolla. Tytöt kiittelivät, että tehtävät olivat kivoja, joten ilmeisesti paketti oli ihan onnistunut!

Näin löydät pelin

Peli löytyy Seppon kirjastosta nimellä Kodin ympäristöetsivät ja muun muassa hakusanalla partio. Saat sen sieltä kopioitua itsellesi ja voit muokata siitä mieleisesi.

Jos sinulla ei ole vielä Seppo-tunnuksia mutta haluaisit jo kurkistaa peliä, se onnistuu menemällä osoitteeseen play.seppo.io, kirjautumalla pelaajana ja syöttämällä pelaajakoodi 4cgce5. Älä kuitenkaan anna tätä koodia oman ryhmäsi lapsille, sillä silloin heidän tehtäviensä vastaukset tulevat minulle eikä sinulle.

Partiolaisten lukuhaasteesta potkua etäpartioon

Joulukuussa Pääkaupunkiseudun Partiolaiset julkaisivat partiolaisille oman lukuhaasteen: luetaan kuusi kirjaa, joiden aiheet sopivat joihinkin kolmestatoista partioon liittyvästä kohdasta. Lisäksi haasteeseen kuuluu kertoa jostakin lukemastaan kirjasta muille partiolaisille. Haastepassin täytettyään  partiolainen voi saada osallistumisesta kertovan hihamerkin.

Koska olin itse ideoimassa haastetta, oli selvä juttu, että tavalla tai toisella se tulisi osaksi Ketunpoikaset-lauman ohjelmaa tänä keväänä. Tämä toimintakausi on kitkuteltu ulkopartion ja etäpartion välillä. Haastetta on meillä nyt kuljetettu ohjelman osana sekä ulkokokouksissa että etäyhteydellä. 

Alkuvuoden pakkasilla saimme vielä tavata kasvotusten. Lukuhaasteen käynnistämiseksi pidimme tammikuussa kirja-arpajaiset, jossa jaoimme tytöille aiemmasta tapahtumasta jääneitä, kierrätettyjä lastenkirjoja. Sen jälkeen haaste on ollut yhtenä sivujuonena mukana melkein joka kokouksessa.

Tarinoita luetuista kirjoista

Meillä on samaan aikaan työn alla Tarinat-jälki, jota haaste tietysti mukavasti tukee. Askelen "Kerron tarinan tai vitsejä" kuittaamme tällä kertaa sillä, että joka kokouksessa 1-2 lasta kertoo yhdestä tai useammasta lukemastaan kirjasta. Jos ei halua osallistua haasteeseen, voi kertoa vaikka aiemmin lukemastaan kirjasta.

Kirjaesittelyt toimivat yllättävän mukavasti ulkona, vaikka helmikuussa oli aika kylmiä kelejä. Kolon pihan mattotelineelle viriteltiin kirjanäyttelyitä ja tytöt innostuivat lainaamaan kirjoja toisilleen.

Erityisen onnistunutta sisältöä kirjaesittelyt ovat olleet etäkokouksissa. Kirjan esitteleminen onnistuu etäyhteydellä mainiosti ja tytöt tuntuvat olevan aidosti kiinnostuneita toistensa esityksistä. Yksi tyttö ei päässyt paikalle omalla vuorollaan, joten hän lähetti hienon kirjaesittelyvideon, jota katsoimme sitten yhdessä. Esittelyt ovat aika napakoita mutta innostuneita.

Partiolaisten lukuhaasteen materiaalit löytyvät täältä. PäPan lisäksi hihamerkkejä jakavat ainakin L-SP, Pohjanmaan piiri ja FiSSc. Jos oma piirisi ei jaa merkkejä, voitte osallistua ja tilata merkit joltakin toiselta piiriltä pientä korvausta vastaan.

Aikamatkailun alkeita Seurasaaressa

Nykyajan kalliomaalauksia

Vietimme lauantaina sudenpentujen kanssa nelisen tuntia Seurasaaressa Aikamatkailun alkeet -retkellä. Retki toteutettiin mahdollisimman koronaturvallisesti pienissä ryhmissä, jotka lähtivät porrastetusti kiertämään rasteja. Tässä iloksesi muutama rasti-idea hauskimmasta päästä:

Kalliomaalauksia kivikaudella

Tervetuloa kivikaudelle! Kivikausi oli aika, jolloin ei osattu vielä käyttää mitään metalleja, vaan työkalut ja muut tavarat tehtiin esimerkiksi kivestä, puusta, luusta tai eläinten nahoista. Kuitenkin jo kivikauden ihmiset osasivat tehdä taidetta.

Tässä näette kuvia suomalaisista vanhoista kalliomaalauksista. Ne on tehty punamullasta tehdyllä maalilla kallion pintaan. Maalauksiin on piirretty ihmisten tärkeinä pitämiä asioita, kuten esimerkiksi saaliseläimiä.

Teidän tehtävänne on tehdä kalliomaalauksia tälle kalliolle. Saat itse miettiä, mitä maalaat. 

Maalattiin siis kalliomaalauksia vesiväreillä kallioon. Vähän näpit palelivat raesateessa mutta hienoja tuli!

Atrainhommia Antiikin Kreikassa

Tervetuloa Antiikin Kreikkaan, 400-luvulle ennen ajanlaskun alkua! Muinaiset kreikkalaiset uskoivat monen erilaisen jumalan olemassaoloon, joista kullakin oli erilainen tehtävä. Jumalat asuivat Olympos-vuorella. Ylijumala Zeus oli myös taivaan ja ukkosen jumala. Muista jumalista ja jumalattarista esimerkiksi Artemis oli kuun jumalatar ja eläinten suojelija. Athene taas oli viisauden jumalatar ja Poseidon meren jumala.

Meren jumala Poseidonin kädessä kuvissa nähdään yleensä kolmikärkinen atrain. Teidän tehtävänne on näpertää itsellenne omat atraimet.

Lapset näpersivät tikuista omat kolmipiikkiset atraimet. Rastihenkilö kertoi lisäksi Kreikan taruja. 

Salaperäinen riimuviesti

Tervetuloa viikinkien aikaan 900-luvulle ajanlaskun alun jälkeen!

Minä olen viikinkineito Gudrun ja minulla on ongelma. Minun piti tavata poikaystäväni Harald täällä, mutta kun tulin paikalle, näin vain kaukaa, kuinka hän juoksi kiljuen tiehensä. Harald jätti minulle tällaisen riimuilla kirjoitetun viestin, mutta harmi kyllä meille tytöille ei ole opetettu lukemista. Osaisitteko te auttaa? Täältä lähistöltä saattaa löytyä jotain vinkkejä siihen, miten riimuja luetaan.

Lapset etsivät vihjeitä maastosta ja tulkitsivat niiden avulla viestin. Maastoon oli piilotettu seitsemän vihjettä, joissa oli riimu ja vastaava äänne samassa. Lopulta viestiksi paljastui "Varo karhua" eli Harald oli säikähtänyt karhua ja juossut karkuun.

Riimut, joita käytin mallina, löysin täältä.

Mustien limujen arvoitus

Tervetuloa vuoteen 1952! Tämä onkin ollut täällä Helsingissä melkoinen vuosi. Tiesittekö, mitä jännittävää kesällä tapahtui? (Olympialaiset.)

Olympialaisten yhteydessä Suomeen tuotiin uutta, erikoista juomaa Amerikasta: Coca-Colaa. Se on mustaa ja kuplivaa. Seuraavaksi saattekin kokeilla, tunnistatteko erilaiset mustat limut.

Lapset maistelivat eri kannuissa olevia limuja omista mukeistaan. Ryhmä arvasi, missä on mitäkin. Meillä oli neljä eri juomaa: Coca-Cola, Pepsi Max, Dr. Pepper ja Julmust. Tämä rasti oli viimeinen ja lapset todellakin nautiskelivat!

Pimeää energiaa ja pimeitä kaloja

Jos tämänpäiväinen kokous ei mennyt ihan niin kuin toivoin, viime viikolla sujui mukavammin. Olimme syksyn alussa valinneet teemaksi energiansäästön, mutta edellisenä iltana muistin, että Haaganpurossahan ovat taimenet parhaillaan kutemassa. Ympättiin siis energia ja taimenet samaan kertaan.

Taimenia on helpoin nähdä, jos lähestyy puroa hiljaa ja varovasti ja valaisee vettä vasta rannalle päästyään.

Energia-suunnistus pilkkopimeällä pihalla

Meillä on iso lauma ja vilkkaita lapsia, eikä ulkokokouksissa ole helppo rauhoittua keskustelemaan. Kaiken ohjelman - tai vähintäänkin suuren osan tekemisestä - on hyvä olla toiminnallista ja sellaista, ettei pitkiä selityksiä tarvita. Niinpä päädyin toteuttamaan energiateeman suunnistuksena enkä esimerkiksi keskustelun muodossa.

Tulostin WWF:n materiaalipankista neljä kappaletta Riittääkö virtaa -sarjakuvia (teksteillä) ja lisäsin niihin yksinkertaiset, energiansäästöön liittyvät kysymykset:

• Mihin kaikkeen energiaa käytetään?
• Miten kotona voi säästää energiaa?
• Miten liikenteessä voi säästää energiaa?
• Tiedätkö jonkin energiansäästökonstin, jota kaveri ei ole kokeillut? Kerro siitä.

Piirsin kartan kolon pihapiiristä ja sijoitin rastit sinne. Tytöt suunnistivat pareittain taskulamppujen kanssa ja etsivät rastit. Tämä oli näppärä ja toimiva tehtävä, ja sarjakuvat olivat kuulemma kivoja.

Taimenia väijymässä

Tiivistahtisessa kokouksessa riennettiin seuraavaksi noin vartin kävelymatkan päähän kololta, Kauppalanpuistoon, Haaganpuron rantaan. Kerkesin juuri ja juuri antaa ekat ohjeet puron rannan lähestymisestä, kun viereen kurvasi polkupyörällä sinitakkinen, tutun näköinen mies. Vaelluskala ry:n Henrik Kettunen osui sattumalta paikalle yhtä aikaa!

Henkka nappasi meidät siitä mukaansa, neuvoi parhaat taimenenbongauspaikat ja kertoi, että purossa on aiemmin samana päivänä nähty kaksi isoa merestä noussutta naarasta. Näimme tai ainakin kuulimme toisen niistä sekä lisäksi pienempiä, pysyvästi purossa asuvia taimenia. Kutevien kalojen tarkkailu pimeällä on jännittävää - ja ylipäätään parasta partiossa on juosta pimeässä taskulamppujen kanssa.

Ihan hurjan kiva partiokokous siis!

Ulos kololta kelillä kuin kelillä

Minulla alkaa olla jo ikävä kololle. Kololla on lämmintä ja valoisaa ja mukavaa.

Koronavuonna 2020 syksyn alussa tuntui helpottavalta ajatella, että voidaan pitää sudenpentujen kokoukset kasvokkain, vaikka sitten oltaisiin ulkona koko syksy. Kevään etäpartiohommat pelittivät sudenpentujen kanssa vain väliaikaisena hätäratkaisuna - pitemmän päälle en ole pienten kanssa yhtään innostunut etäilemään. Tervehdin siis ulkokokouksia ilolla. Äkkiäkös sitä suunnittelee eri teemoista ulko-ohjelmaa. Pidetään tartuntariski matalana, kun ollaan pelkästään ulkona.

Ulkosyksyä on helppo ideoida elokuussa, kun aurinko paistaa ja illat ovat valoisia. Meillä on ollut hyvä tuuri säiden suhteen, mutta kyllä näin marraskuun alussa sisälle kololle alkaa olla jo vähän ikävä. Kiitos reilu viikko sitten tapahtuneen normaaliaikaan siirtymisen, kolon pihavalotkin syttyvät vasta kuudelta, jolloin yö on tähän aikaan vuodesta jo sysimusta. (Tämä onneksi lienee korjattavissa yhteydenotolla huoltoyhtiöön.) No, vielä tsempataan ulkokokousten kanssa. Saa nyt nähdä, kuinka kauan!

Ulkoilu on välineurheilua

Hommat ulkona sujuvat mukavammin, jos varusteet ovat oikeat. Ensinnäkin, lasten varusteet: riittävän lämpimät vaatteet sekä se, että kännyköille ja muulle pikkutavaralle olisi laukku tai edes tasku, johon ne sopii sujauttaa. Valitettavasti tässä tuntuu tapahtuvan lapsilla käänteistä oppimista toiselta luokalta kolmannelle siirryttäessä... pipoja on vähemmän ja pikkutavaraa enemmän kuin viime vuonna.

Toiseksi, omat varusteet. Ihan itselle muistiin: älä, aikuinen, lähde partioon liian kevyissä vaatteissa. Kolmanneksi, pimeävarusteet: taskulamppu ja heijastimet vakiona lapsilla ja aikuisilla.

Neljänneksi, rauhallisia "sisätekemisiä" voi tehdä ulkonakin, jos olosuhteet ovat oikeat, ja olosuhteita voi vähän avittaa sopivilla lisävälineillä. Alkusyksystä hommasin lippukunnalle kassillisen istuinalustoja ja kirjoitusalustoja, jotka helpottavat kummasti piirtämistä ja kirjoittamista ulkona. Samaten kuulumiskierros ja satuhetki rauhoittuvat, kun on lämmin istua maassa. Ehkä jo ensi viikolla suoriudun kaivamaan myös sen myrskylyhdyn esille iltasadun ajaksi...

Aina ei mene ihan putkeen

Nyt kun sisällä ei yksinkertaisesti olla oltu, olen ihan yllättynyt siitä, miten paljon sudenpentujen ohjelmaan oikeastaan sisältyy sisätekemistä. Aika monessa askeleessa tehtävävinkit ovat askartelua, keskustelua, tiedonhakua ja muuta sellaista, jonka toteutuminen tuulessa, sateessa ja pimeässä ei ole ihan yksinkertaista. 

Esimerkiksi tänään teimme Kotiseutu-jäljestä askeleen "Tunnen kotipaikkani nimen, tarinan ja osaan etsiä sen kartasta", meidän kohdalla siis Helsinkiin liittyen. Suunnittelu jäi vähän viime tippaan, kun vastuuvuorossa ollut akela joutuikin olemaan töissä. Oli selvää, että mitään tiedonhakua tai karttapalapelin askartelua ei tuulisella ja pimeällä pihalla tulla tekemään. Hätäisesti kehittelin mielestäni oikein kivan, toiminnallisen idean, joka meni näin:

1) Jaetaan lauma kolmeen ryhmään. Jokainen ryhmä saa tyhjän Suomen kartan ja piirtää sinne Helsingin sijainnin ja tulee sitten näyttämään sijainnin akelalle. (Tämä vielä sujui ihan mukavasti.)

2) Jokainen ryhmä saa nipun tapahtumia Helsingin historian varrelta. Ryhmä lukee ne ääneen ja käy sitten sijoittamassa ne maassa olevalle aikajanalle (naruun pyykkipojilla kiinnitetyt vuosiluvut).

Tämä jälkimmäinen oli ihan tosi kiva idea - sisälle. Ja ehkä ennemmin seikkailijoille kuin sudenpennuille. Tuulisena iltana viritimme ulos vain yhden aikajananarun (virhe! olisi pitänyt olla joka ryhmälle oma), jolloin nopein ryhmä kerkesi vetäistä omat tapahtumansa narulle ja toiset valittivat, etteivät näe vuosilukuja. Rehellisesti sanottuna hirveä säätö ja riitaakin siitä tuli. Lisäksi tapahtumia oli liikaa (yhteensä yhdeksän), kun kolmasluokkalaisille olisi hyvin riittänyt vaikka viisi. Niissä olisi ollut ihan riittävästi ihmettelemistä! 

Olympialaisten ajankohta mietitytti sudenpentuja. Moni tiesi, että niistä on "ihan tosi kauan aikaa". Tässä oltiin hienosti oikeilla jäljillä vaikka ei arvaus ihan oikeaan vuoteen osunutkaan.

Olisihan sen voinut tehdä myös näin

Kuten todettu, aikajanoja olisi voinut olla joka ryhmälle oma. Näin olin alun perin ajatellut, mutta kovassa tuulessa lappujen pysyminen narulla oli vähintäänkin kyseenalaista, joten yksi naru tuntui hetken verran riittävältä. Juu ei, kun sudenpentuja on yhteensä 16.

Toisaalta homman olisi voinut tehdä myös niin, että joka lapsella olisi ollut vain yksi tapahtuma, ja he olisivat yhdessä järjestäytyneet sellaiseen järjestykseen, jossa ajattelivat tapahtumien olevan. Tai ehkä valinneet tapahtumalleen vuosiluvun.

Aina ulkohommat eivät siis mene ihan putkeen, vaikka akelalla olisi partiojohtajakokemusta hyvinkin 30 vuotta ja ammattinimikkeenä ympäristökasvatuksen johtava asiantuntija. Ehkä ensi kerralla taas sujuu! 😂

Onhan se vähän outo harrastus

Onhan se vähän outo harrastus. Huviksesi pissatat aamukolmelta vieraita lapsia, kun eivät uskalla mennä yksin pimeällä ulkohuussiin. Et saa nukkua tarpeeksi, kun ensimmäiset pirteät peipposet alkavat kuuden maissa kysellä, joko saa nousta. Päätä särkee, kun unohdit taas juoda vettä. Teet ruokaa ja joku valittaa, ettei se maistu ja miksei ole lihaa. 

Mutta on se silti. Lauantai-iltana kolmetoista alastonta tirriäistä istuu limittäin ja lomittain saunan lauteilla ja joku ehdottaa, että pidetään kuulumiskierros. Jokainen saa puheenvuoron, siitä pidetään huolta. Yhden pikkuveli on saanut nimen. Kaikilla on ollut kiva retki. Saunan jälkeen yhden karkit ovat kateissa, kaikki auttavat etsimisessä. Öisellä huussireissulla kuu paistaa ja tähdet loistavat kirkkaina. Aamulla hipsit kaivolle, linnut laulavat, tikat pärryyttävät ja auringon ensi säteet kultaavat puiden latvat. 

Kiitos tästä retkestä, se oli kiva.

Partioviikon kunniaksi kertauksena nämä tunnelmat maaliskuun sudenpenturetkeltä. Kirjoitin tämän silloin tuoreeltaan Instagramiin. Tulevia retkiä ja leirejä odotellessa! Omia sudenpentuja on jo ikävä, vaikka nähdään viikottain ruudun välityksellä.