Majakkaleikki

Talvella kannattaa partiossa ottaa ilo irti pimeydestä. Majakka on yksi hauskimpia pimeän ajan ulkoleikkejä! Tarvitsette taskulampun, kunnon ulkovaatteet sekä metsäisen alueen, jota ei ole valaistu.

Yksi leikkijä jää majakaksi, muut menevät piiloon. Majakka seisoo paikallaan ja kiertää hitaasti taskulampun kanssa ympyrää yrittäen nähdä muita leikkijöitä. Leikkijöiden tavoitteena on päästä koskettamaan majakkaa ilman, että tämä ehtii nähdä ja huutaa leikkijää nimeltä. Jos majakka näkee ja tunnistaa nimeltä jonkun leikkijän, tämä joutuu piiloutumaan uudelleen. Voidaan sopia jokin raja, jonka taaksi ainakin on palattava. Kun joku pääsee majakan luokse huomaamatta, hänestä tulee uusi majakka.

Pimeäleikit ovat hauskan jännittäviä ja ehkä jopa sopivasti pikkuisen pelottavia, ainakin sudenpentujen mielestä. Eläköön suomalainen kulttuuri, jossa lapset saavat olla pimeällä ulkona!

Joululahjavinkkejä partiolaiselle

Kiirettä, huisketta salaisuuskuisketta, siinäkö joulu on?

Ehdottomasti muun muassa siinä! On varmasti äärimmäisen epätrendikästä sanoa näin, mutta minusta joululahjojen keksiminen läheisille on vuodesta toiseen vain niin hurjan kivaa. Tässä yhtenä iltana juolahti mieleen muutama erityisesti partiolaisille sopiva joululahjavinkki, jotka ajattelin jakaa eteenpäin. Joukossa on sekä aineettomia että aineellisia ideoita. Toivottavasti niistä on iloa!

Aineetonta ja itse tehtyä

Kansallispuistopinna
Lintuja voi bongata mutta niin voi kansallispuistojakin. Anna partiolaiselle lahjaksi vierailu kansallispuistoon, jossa hän ei ole vielä käynyt! Tämä toimii kaikenikäisille partiolaisille - pitää olla melkoinen HC-partiolainen, että olisi jo käynyt kaikissa 39. puistossa. Bonuksena vuonna 2017 perustetaan uusi kansallispuisto Hossaan!

Uusi leikki
Opeta partiolaiselle hauska leikki, jota hän ei vielä tunne. Siinä vaiheessa, kun ponileikkiä on leikitty viikkokokouksissa aivan liian monta kertaa, partiolainen osaa todella ja vilpittömästi arvostaa uutta leikkiä.  Tämäkin lahjavinkki sopii kaikenikäisille aktiivipartiolaisille!

Merkkien ompeleminen partiopaitaan
Lupaus ommella kaikki paidasta puuttuvat merkit paikoilleen saa partiolaisen kuin partiolaisen silmiin kiitollisuuden kyyneleet. Vihje: tämä lahja sopii myös todella monelle partiolaisen äidille tai isälle!

Partiota kansien välissä

Nuotiotarinoita tai lyhyitä iltasatuja
Tämä lahjavinkki sopii erityisen hyvin partiojohtajalle. Retkillä, leireillä ja viikkokokousten loppuhiljentymisessä tarvitsee aina tarinan mutta sopivan löytäminen ei ole ihan helppoa. Hyvä tarina on kiinnostava ja sisältää jotakin ajatuksia herättävää, mutta se on myös lyhyt. Yhdelle kunnon tarinakirjalle lisää onkin varmasti tilaa partiojohtajan hyllyssä. Onnekasta tarinanmetsästystä!

Partioromaani
Partioaiheisia lasten- ja nuortenkirjoja on ilmestynyt suomeksi vaihtelevaan tahtiin 1920-luvun lopulta alkaen. Tunnetuin partioromaanien kirjoittaja oli nimimerkki Aaro Honka eli Einari Arohonka, joka kirjoitti koko liudan kirjoja hämeenlinnalaisten poikapartiolaisten hämmästyttävistä seikkailuista, mutta partiolaisia kohdataan monen muunkin kirjailijan teoksissa.  Pyydystä siis divarista tai kirpputorilta partiolaiselle lahjaksi partioromaani!

OEK-laulukirja
Tämä sinikantinen ja kierreselkäinen laulukirja kuuluu jokaisen tosipartiolaisen varustukseen, tai no ainakin luulisi kuuluvan. Suositusta laulukirjasta on tänä vuonna ilmestynyt jo 8. uudistettu painos, eli taas pääsee laulamaan uusia lauluja! Äläkä huolestu, Viidestoista yö on mukana tässäkin painoksessa. Laulukirjan voi tilata Olarin Eräkotkien verkkokaupasta.

Retkeilyvarusteita

Lakanapussi
Lakanapussi on kapea pussilakana, joka laitetaan makuupussin sisälle. Lakanapussi lämmittää ja suojaa makuupussia likaantumiselta. Helteisellä kesäleirillä tai saunomisen jäljiltä liian lämpimän kämpän ylälaverilla voi tarvittaessa nukkua vaikka pelkällä lakanapussilla. Silkkisiä ynnä muita lakanapusseja voi toki ostaa kaupasta, mutta sellainen on myös helppo ommella itse kaksinkerroin taitetusta lakanasta tai jostakin muusta mieluisasta materiaalista.

Tasku- tai otsalamppu
Onko partioperhettä, jossa olisi riittävästi taskulamppuja? Onhan se toki mahdollista, mutta kieltämättä taskulamput tuntuvat olevan kovin katoavaisia. Tämä on lahja, jonka uskaltaa ostaa sellaisellekin partiolaiselle, jonka kaappiin ei itse pääse kurkistamaan - siskonpoika tai veljentyttö, joka on partiossa, arvostaa kunnon taskulamppua aivan varmasti!

Kuksa
Se on näissä piireissä in. Aina. Vaikka ei olisikaan kevyt tai käytännöllinen.

Muuta mukavaa ja partiomaista

Luuppi
Luuppi eli luppi on suurennuslasi, jolla luontoon saa aivan uuden näkökulman. Luupin läpi männyn kaarna, jäkäläinen kallio tai vaikkapa sananjalan lehti muuttuvat suureksi seikkailuksi. Luonnon tarkkailija ei tarvitse luuppiin valoa ja sopiva suurennoskerroin on kuudesta kymmeneen. Esimerkiksi opetustarvikkeita myyvistä verkkokaupoista saa partiokäyttöön sopivan kestävän luupin.

Partiovyö
Oikein sopiva joululahja tuoreelle partiolaiselle tai pitempään mukana olleelle, jolta se vielä puuttuu. Partiovyön ei tarvitse välttämättä olla uusi - äidin, isän, tädin, mummon tai vaarin vanhan partiovyön kantaminen on oikea kunnia.

Vuoden luontokirja
WWF:n vuoden luontokirja 2016 Metsän salainen elämä on niin hieno kirja, että sen soisi löytävän tiensä oikein monen partiolaisen kirjahyllyyn!

Seikkailu Meksikossa

Mainitsin jo eilen, että olimme viime viikonloppuna lippukuntaretkellä, jonka teemana oli matka maailman ympäri. Oma suunnitteluvastuuni koski alkuillasta pidettyä Meksikon vierailua, jonka ajattelin liittää tähän.

Yli kuudenkymmenen hengen retki järjestettiin Kiljavan Kassulla, jossa on sähköt ja juokseva vesi. Ohjelma suunniteltiin siten, että voimme saunottaa lapset seikkailun lomassa - Kassun sauna on melko pieni. Sademetsävyöhykkeelle olisi varmasti voinut keksiä muutakin... Ohjelma oli kiertävä, eli kustakin pisteestä aloitti yksi ryhmä.

Rasti 1. Chihuahua - Meksikolainen syntymäpäivä 

Rastin aihe: Meksikolainen tyttö nimeltä Abelinda viettää tänään syntymäpäiviään, ja olette tervetulleita mukaan juhliin!

Mitä tapahtuu: Meksikolainen musiikki soi ja leikitään pinjata-leikkiä

Tarvitaan: Joka ryhmälle oma pinjata (näitä voidaan askarrella yhdessä ennen ohjelmaa), musiikkia

Rasti 2. Ciudad de México - Kuolleiden päivä

Rastin aihe: Meksikossa ei vietetä Halloweeniä, mutta sen sijaan siellä on tapana juhlia marraskuun alussa kuolleiden päivää. Synkästä nimestään huolimatta kyseessä on iloinen karnevaali. Kuolleiden omaisten haudoille viedään kukkia ja lahjoja. Haudoilla vietetään aikaa, syödään ja soitetaan musiikkia. Ihmiset voivat pukeutua pelottaviin naamiaisasuihin. Värikkäästi koristellut pääkallot ovat suosittuja kuolleiden päivän koristeita.

Mitä tapahtuu: Koristellaan kullekin oma pääkallonaamio valmiin pääkallopohjan päälle

Tarvitaan: naamiopohjat, tikkuja pidikkeiksi, liimaa, saksia, tusseja ja värikyniä

Rasti 3. Acapulco - Pelastakaa taide

Rastin aihe: Kuuluisan meksikolaisen taidemaalarin Frida Kahlon mestariteos on varastettu, ja varkaat ovat piilottaneet sen palasina acapulcolaisen hotellin uima-altaaseen. Teillä on tilaisuus palauttaa tämä taideteos yleisön nähtäväksi! Onkikaa palaset altaasta ja kootkaa taideteos uudelleen.

Mitä tapahtuu: Ryhmä onkii magneettiongella taideteoksen palaset ja kokoaa palapelin

Tarvikkeet: Pelastettava taideteos tulostettuna, paloiteltuna ja niiteillä tai klemmareilla varustettuna, neljän narun solmukohdasta roikkuva magneetti

Rasti 4. Sierra Madre Oriental - Vuoriston ylitys

Rastin aihe: Olette saapuneet yhdelle Meksikon merkittävistä vuoristoista! Vuoriston ylittäminen on vaativaa ja vaatii koko ryhmän saumatonta yhteistyötä. Teillä on kolme tehtävää: Ensin  rotkon ylitys, sitten viimeisenä atsteekkien temppelin portin aukaiseminen ja lopuksi joudutte pakenemaan valtavaa hämähäkkiä.

Mitä tapahtuu: Kolme ylitystehtävää: ensin ylitetään tasapainoliinaa pitkin kahden puun väli, sitten etsitään temppelin portin aukaisevaa salasanaa kääntämällä lakana ympäri samalla kun koko ryhmä seisoo lakanan päällä ja lopulta paetaan jättiläishämähäkkiä naruista viritetyn verkon läpi, kustakin reiästä saa mennä vain yksi partiolainen.

Tarvitaan: Tasapainoliina, narua ja köyttä, lakana

Rasti 5. Yucatán - Kuumaa ja kosteaa
Rastin aihe: Olette saapuneet Meksikon eteläosien sademetsävyöhykkeelle. Ilmasto täällä on kuuma ja kostea. Nyt kannattaa nauttia sateesta!

Mitä tapahtuu: Lapsukaiset käyvät suihkussa ja saunassa. Suihkun jälkeen pohjoisesta puhaltaa kuuma ja kuiva aavikon tuuli, eli föönataan tukat (ainakin niillä, jotka ovat vielä lähdössä ulos).

Tarvitaan: suihkuvahdit sekä tyttöjen että poikien suihkuun, hiustenkuivaajia

Iloiset pääkallot

Olimme viikonloppuna lippukuntaretkellä yhdessä veljeslippukunnan kanssa. Retken teema oli matka maailman ympäri, ja monenlaisissa paikoissa tulikin piipahdettua. Itse olin suunnittelemassa Meksikon visiittiä, ja sieltä tämä ajankohtainen askarteluvinkki: Kuolleiden päivän iloinen pääkallonaamio. Jos tämän viikon partiokokouksestasi puuttuu vielä ohjelma, nappaa se tästä!

Dia de los Muertos eli kuolleiden päivä on Meksikon suurimpia juhlapäiviä. Sitä vietetään 1. ja 2.11. eli tällä viikolla. Nimestään huolimatta juhla ei ole - ainakaan pelkästään - surullinen, vaan kuolleita muistellaan miltei karnevaalitunnelmissa, hyvän ruoan ja iloisten värien kera. Värikkäästi koristeltu pääkallonaamio sopii siis mainiosti tämän juhlapäivän kunniaksi tehtäväksi askarteluksi.

Löysin Pinterestistä sopivan tyhjän kallon kuvan naamion pohjaksi ja tulostin niitä ison nipun tukevalle kopiopaperille. Lapset saivat itse värittää naamiot ja leikata ne irti. Naamion taakse liimattiin kapea "jäätelötikku" tai askartelutikku ja pienempi paperisuikale sitä tukemaan. Askarteluun meni noin 20 minuuttia.

Pienimmästä sudenpennusta isoimpaan tarpojaan kaikki tykkäsivät tehdä pääkallonaamioita, ja askartelu innosti tasaisesti sekä tyttöjä että poikia. Samoajat ja johtajatkin olisivat varmasti tehneet, elleivät olisi olleet muissa hommissa kiinni... taidanpa muuten itse vielä värittää itselleni yhden kallonaamion!

Tarinoita jokamiehenoikeuksista

Jokamiehenoikeudet on tärkeä mutta helposti vähän tylsä aihe. Niitä on kirjoitettu ylös ja opeteltu ulkoa. Sanamuotojen ulkoa opettelussa ei kuitenkaan ole järjen häivää, vaan olennaista on ymmärtää jokamiehenoikeuksien periaate.

Nuotion saa sytyttää vain maanomistajan luvalla.

Me järjestimme lähipuistoon jokamiehenoikeuksista suunnistuksen, jonka rasteilla kuvailtiin erilaisia tilanteita, joissa jokamiehenoikeuksiin kuuluvia ja kuulumattomia asioita joutuu pohtimaan. Kas tässä - ole hyvä!

Pekka näki naapurin pihalla oikein komean herkkutatin ja kävi poimimassa sen. Pekka arveli, ettei se haitannut naapuria, koska hän ei ollut silloin kotona.

Toimiko Pekka oikein? 


Vastaus: Pekka toimi väärin. Toisen pihalla ei saa sienestää.

Liisa käveli metsässä polkua, joka kulki erään talon ohi. Talon piha oli selkeästi aidattu ja polku kulki metsän puolella. Aidan takaa kurkisti kuitenkin mies, joka huusi Liisalle: ”Ei tästä saa kulkea, tämä on yksityisalue!” Liisan mielestä polkua sai kulkea.

Kumpi oli oikeassa, mies vai Liisa? Mitä neuvoisit Liisaa sanomaan miehelle?

Vastaus: Liisa oli oikeassa. Metsässä saa kulkea vapaasti - Liisahan ei ollut menossa aidatulle pihamaalle. Miehelle voi vastata napakasti mutta kohteliaasti.

Laura poimi kansallispuistossa ison ämpärillisen mustikoita. Kotimatkalla häntä vastaan tuli nainen, joka sanoi, ettei kansallispuistosta saa viedä mitään kotiin. Lauran mielestä hän sai viedä mustikat kotiin.

Kumpi oli oikeassa, nainen vai Laura?

Vastaus: Laura oli oikeassa. Jokamiehenoikeuksia on rajoitettu kansallispuistossa mm. leiriytymisen osalta (vain merkityille paikoille saa leiriytyä) mutta marjoja ja sieniä saa kerätä. Kasveja ei kuitenkaan saa taittaa, eli esimerkiksi koulukasviota tai kukkakimppua Laura ei saisi kerätä.

Teemu ja Sanna suunnittelivat yöretkeä järven rannalle. He eivät olleet kysyneet maanomistajalta lupaa leiriytymiseen. Teemu suunnitteli, että he voisivat kerätä maasta risuja nuotioon ja nukkua nuotion äärellä ilman telttaa. Sanna taas sanoi ottavansa mukaan teltan ja retkikeittimen mutta ei halunnut sytyttää nuotiota ilman lupaa.

Kumpi oli oikeassa, Teemu vai Sanna?

Vastaus: Sanna oli oikeassa. Nuotiota ei saa sytyttää ilman maanomistajan lupaa, mutta lyhytaikainen leiriytyminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin.

---

Meidän tytöt osasivat hienosti vastata ja perustella vastauksensa. Ainoastaan kansallispuistokysymys aiheutti hämmennystä - monet ajattelivat, ettei kansallispuistossa saa lainkaan marjastaa. Tulipahan sekin asia nyt selväksi!

Liikkuvat seikkailijat

Meidän ensimmäisen vuoden seikkailijaryhmämme on innolla aloittanut Pohjoisen ilmansuunnan suorittamista. Vaikka seikkailijaohjelma on rakenteeltaan aika  erilainen kuin sudenpentuohjelma, vastaan tulee paljon samojen aiheiden toistoa. Musut suorittivat sudenpentuina perusteellisesti Liikunta-jäljen, ja nyt heti ensimmäisenä seikkailijasyksynä vastaan tuli Seikkailijan liikunta.

Emme halunneet typistää tehtävää yhtenä viikkona täytettäväksi liikuntakortiksi, vaan päätimme mieluummin tehdä suorituksesta pitempiaikaisen keskustelunaiheen ja päästää tytöt itsensä ääneen. Ensimmäisellä kerralla leikimme liikunnallisia leikkejä ulkona ja kävimme läpi, mitä erilaisia liikunta- tai urheilulajeja ryhmän jäsenet harrastavat tai ovat joskus harrastaneet. Lajejahan löytyi, tanssista ratsastukseen ja painista koripalloon. Liikunnallisia tyttöjä! Harrastamiseksi lasketaan meillä myös omatoiminen lajin harjoittaminen - ei tarvitse käydä ohjatuissa treeneissä.

Sovimme sitten vuorot, jolloin tytöt esittelevät kutakin lajia. Harrastajien määrä vaihtelee lajeittain yhdestä kahdeksaan, joten esittelyistä tulee hiukan erilaisia, mutta kaikki pääsevät vuorollaan kertomaan muille harrastuksestaan. Esitimme tytöille lisäksi toiveen, että he toisivat jotakin rekvisiittaa mukanaan - esimerkiksi jonkin harrastusvälineen tai -asun.

Toistaiseksi olemme kuulleet esittelyt telinevoimistelusta ja cheerleadingistä. Kertomisen ohella tytöt näyttivät mielellään joitakin liikkeitä. Loppuja esittelyitä odotellaan mielenkiinnolla!

Kotiseudun eläimiä

Musut-lauman ensimmäisiä jälkimerkkejä aikanaan oli Luonnontuntemus. Minun makuuni se painottaa turhan paljon lajintuntemusta. Itse tarkastelisin lasten kanssa mieluummin lajien ohella niiden elinympäristöjä, ja havainnoisin luonnon monimuotoisuutta. Mutta sillä mennään, mitä on annettu - luovastui soveltaen, totta kai!

Tunnen neljä kotiseutuni eläintä -askel toteutettiin meillä maastiksen muodossa. Olisiko peräti kyseessä ollut tyttöjen ensimmäinen maastis? Pöytälaatikosta löytyy edelleen neljä eläinrastia, joissa lukee tikkukirjaimin kuvan yläpuolella:

MIKÄ ELÄIN? MITÄ SE SYÖ?

Tytöt seurasivat lähipuistossa kreppipaperinauhoja sujuvasti ja pohtivat vastauksia. En liitä tähän itse rasteja, koska ne on käsin askarreltu leikeillyistä kuvista, joihin minulla ei ole käyttöoikeuksia. Valitsemistani eläimistä on kuitenkin helppo löytää kuvia ja lisätietoja esimerkiksi Luontoportista:

Kettu
Rusakko
Siili
Orava

Tehtävissä, jotka alkavat sanalla "Tutustukaa...", on vaara luisua esitelmöinnin tai paperipartioinnin puolelle. Siitä syystä maastis on minusta hyvä tapa käsitellä monenlaisia aiheita. Mennään ulos, ja mietitään kysymyksiä pienessä ryhmässä suuren sijaan. Tuttujenkaan eläinten ruokavalio ei ole välttämättä ekaluokkalaiselle mitenkään selvä, vaikka nämä lajit olivatkin tyttöjen mielestä helppoja tunnistaa.

Jollen väärin muista, orava nähtiin retkellä, mutta muut valitut lajit pysyttelivät piilossa. Kaikkia voi kyllä helposti tavata täällä meidän nurkilla!

Kaupunkisuunnistus ilman rasteja

Suunnistus on yksi lempiaiheitaini partiossa, mutta se on johtajalle melko työläs: ensin pitää keksiä mielekkäät rastit, sitten ne pitää viedä paikoilleen - mieluiten vain hetkeä ennen kokousta, etteivät ne näin kaupunkialueella katoa - ja kokouksen jälkeen ne pitää vielä hakea pois.

Viime maanantaina suoritimme seikkailijaohjelman kohtaa Kaupunkisuunnistus, ja onnistun välttämään noin puolitoista näistä kolmesta vaiheesta. Koska kaupunkisuunnistuksen tarkoituksena on opetella käyttämään osoitekarttaa, rastien sijaan laadin listan osoitteista, joista piti selvittää asioita:

Kiireisenä päivänä rastien ideointi riitti - niitä ei tarvinnut kiinnittää eikä hakea pois. Tytöt puolestaan tuumasivat, että nämä tehtävät olivat hauskaa vaihtelua. Erityisen kiinnostava oli päivän pizzan hinta...

Laadin aika monta tehtävää, ettei tekeminen loppuisi keneltäkään kesken. No, kahdeksan oli kuitenkin liikaa - nopeinkin ryhmä ehti etsiä vain neljä rastia annetussa ajassa. Osoitekartan käytön harjoitteleminen oli selvästi tarpeen, sillä kaikille ei ollut oikein selkeää, miten numerot kaduilla menevät. Tämän voisi tehdä uudestaankin!

Aistiretki lähimetsään

Sudenpentujen Luonnossa liikkuja -jälkeen kuuluu aistiretken tekeminen. Me teimme aistiretken lähimetsään tavallisessa viikkokokouksessa. Ympäristökasvattajan ammattiosaamiseeni kuuluu monen muun asian lomassa aika liuta erilaisia aistileikkejä ja -harjoituksia. Nyt en rehellisesti sanottuna voi varmasti sanoa, mitä kaikkea teimme omalla retkellämme, mutta tässä muutama suosikkini noista harjoituksista:

Värien etsiminen

Tarvikkeet: erivärisiä langanpätkiä

Anna jokaiselle lapselle muutama eri värinen langanpätkä käteen ja pyydä etsimään luonnosta jotakin samanväristä kuin lanka. Mukana on hyvä olla sekä luonnonläheisiä että kirkkaita värejä. Värejä on helpointa löytää syksyllä, mutta keväällä ja kesälläkin löytyy kyllä monenlaista yllättävää, kun katsotaan ihan pieniäkin asioita. Talvellakin voidaan etsiä värisävyjä, mutta toki skaala on silloin enemmän valkoisen ja harmaan sävyissä.

Luupittelu

Tarvikkeet: luuppeja tai suurennuslaseja

Luuppi eli luppi eli suurennuslasi on kiva kapistus. Luonto näyttää aivan erilaiselta, kun sitä katsoo luupin läpi. Erityissuosikkini on katsella sammalia ja jäkäliä suurennettuina, mutta kyllä kaikki muukin on kiinnostavaa, omasta hansikkaasta kaverin poskeen. 

Itse olen lainannut luuppeja töistäni mukaan partioretkille, mutta lippukunnan johtajisto tässä taannoin jo totesi niiden olevan niin kivoja, että lippukunnalle päätettiin ostaa omat luupit. Yksi luuppi maksaa alle 10 euroa, ja käyttöikäähän niillä on vaikka kuinka kauan.

CD-levyn äänittäminen

Tarvikkeet: pyöreitä, CD-levyn kokoisia pahvikiekkoja, värikyniä

Tehtävänä on "äänittää" ympäriltä kuuluvia ääniä CD-levylle piirtämällä. Miltä linnunlaulu voisi näyttää, entä tuulen humina, rapina pusikossa tai ihmisen aiheuttamat äänet? Lopuksi esitellään CD-levyt kavereille.

Konsertti luonnossa

Valitse etukäteen retkipaikalta "konserttisali", jokin kaunis paikka, jossa koko ryhmä mahtuu mukavasti istumaan. Hoputa ryhmää kertomalla, että konsertti alkaa pian ja teillä on aitiopaikat varattuna. Ohjaa ryhmä istumaan ja kuunnelkaa ympäriltä kuuluvia ääniä hiljaa. Sopivan ajan päästä voitte antaa aplodit esiintyjille ja jatkaa matkaa.

Sokkotreffit puun kanssa

Tarvikkeet: sokkohuiveja (partiohuivit käyvät mainiosti)

Tämä leikki leikitään pareittain. Toinen parista sitoo huivin silmilleen ja toinen johdattaa hänet "sokkotreffeille" valitsemansa puun luokse. Uuteen puuystävään saa tutustua koskettelemalla - kannattaa tunnustella sekä puun kokoa että erikoisia yksityiskohtia, kuten oksia tai kuhmuja kaarnassa. Kun sokko arvelee tuntevansa jo uuden ystävänsä, pari johdattaa hänet takaisin lähtöpaikkaan. Huivin saa nyt riisua ja tehtävänä on löytää äskeinen puu. Oikea puu löytyy tietenkin parhaiten tunnustelemalla sopivan kokoisia vaihtoehtoja. Sen jälkeen vaihdetaan rooleja.

Tuoksupurkit

Tarvikkeet: pieniä purkkeja tai mukeja

Kerätään luonnosta erilaisia tuoksuja purkkeihin. Lehtiä kannattaa hieroa tai murskata hieman, jotta tuoksun saa paremmin esille. Haistellaan purkkeja ja mietitään kullekin tuoksulle sopiva nimi. Nimet voivat olla hajuvesimäisiä tai ihan mitä nyt sudenpennut keksivät.

Sudenpennun ympäristöpassi

Kun sudenpentulauman toinen akela on ammatiltaan ympäristökasvattaja, on aika selvä juttu, että yksi kolmen vuoden aikana suoritettavista jäljistä on Ympäristön suojelu. Keskustelimme akelaparini Erjan kanssa jo ensimmäisenä vuonna merkin suorittamisesta, mutta totesimme, että sen sisällöt ovat sen verran vaativia, että ne sopivat hyvin suoritettaviksi vasta viimeisenä vuonna. Ympäristön suojelu -jäljestä tulikin yksi viimeisen vuoden pitkistä projekteista.

Ympäristön suojelu -jälki on minun makuuni aika jätepainotteinen - puolet askeleista liittyy suoraan jätteisiin ja lopuistakin kahteen (kirpputorivierailu ja lelunvaihtopäivä) liittyy jätteiden synnyn ehkäisyn näkökulmia, jos siis pelkistä jätteistä haluaisi puhua. Meillä oli kuitenkin ajatuksena tutustua ympäristönsuojeluun hiukan laajemmin. Käytimmekin tulkinnan vapautta ja kävimme mm. jätevedenpuhdistamon tai kaatopaikan sijaan Luonnontieteellisellä museolla tutustumassa ilmastonmuutosaiheiseen näyttelyyn Muutosta ilmassa. Kyllä kannatti! Näyttely oli hyvin tehty ja tutkittavaa ja pohdittavaa riitti sekä lapsille että aikuisille.

Samaa logiikkaa noudattaen askeleessa Kerään roskan päivässä päätimme hiukan monipuolistaa tehtävää. Laadin tehtävää varten Musujen oman ympäristöpassin, jossa oli useita erilaisia sudenpennulle mahdollisia ympäristötekoja. Lapset saivat sitten kerätä rasteja näistä valintansa mukaan. Aikaa oli pari viikkoa. Osa keräsi ahkerasti, osa ei oikein muistanut, mutta kaikki olivat tehneet ainakin jotakin. Tarkoitus ei ollut syyllistää yhdeksänvuotiaita vaan yrittää keksiä tapoja, joilla kukin heistä voisi auttaa ympäristönsuojelussa.

Passia en pysty liittämään suoraan tänne blogiin, mutta tällaisia tehtäviä siinä oli:

• Muistin sammuttaa turhat valot ja sähkölaitteet
• Keräsin roskan tai roskia maasta
• En heittänyt koko päivänä yhtään ruokaa roskiin
• Kuljin jalkaisin tai pyörällä vaikka olisin voinut pyytää autokyydin
• Autoin kotona jätteiden lajittelussa
• Oma ympäristötekoni

Roskahommien kylkeen halusimme siis ottaa myös sellaiset ympäristövaikutuksiltaan merkittävät arjen teot kuin liikkumis- ja ruokavalinnat. Oma ympäristöteko antoi lapselle mahdollisuuden omaan ideointiin ja toisaalta lisäsi valinnan vapautta siinä tapauksessa, että perheen aikuisten määrittelemät käytännöt sulkivat jonkin toisen teon pois. En enää tarkkaan muista, mitä omia ympäristötekoja lapset olivat keksineet, mutta mukana taisi olla ainakin lyhyitä suihkuja, kasvisten syömistä ja eläinten hoitamista. Sudenpentuikäiselle eläimet ovat tärkeitä ja paras syy huolehtia myös ympäristöstä.

Kasvisafari lähipuistossa

Musut-lauman ensimmäisen syksyn ohjelmaan kuului Luonnontuntemus-jäljen suorittaminen, jossa yhtenä tehtävänä on opetella tuntemaan neljä kotiseudulle tyypillistä kasvia. Kas näin se kävi:

Kävin etukäteen tutkimassa kolon lähipuiston ja valitsin sieltä neljä erilaista, yleistä kasvia. Tein näistä kasveista kuvakortit.

Kokouksessa leikimme olevamme eteläamerikkalaisia kasvitutkijoita, jotka ovat tulleet kartoittamaan Suomen kasvistoa. Sudenpennut etsivät ryhmissä kuvien kasvit ja antoivat niille omakeksityt nimet kasvien ominaisuuksien perusteella. Nokkosesta tuli tulilehti, hiirenportaasta sani ja niin edelleen. Sitten tytöt esittelivät keksimänsä nimet ja kävimme yhdessä läpi myös kasvien oikeat nimet.

Nokkosen tunsivat kaikki valmiiksi, mutta vadelma ja poimulehti olivat vieraampia eikä hiirenporrasta tiennyt kuin yksi tyttö - se oli kaupunkilaislapsille vain "saniainen". Lopuksi leikimme näiden neljän kasvin nimillä "kasvisalaattia" hedelmäsalaatin säännöillä.

Sudenpentujen kirkkoseikkailu

Meidän lippukunnan "oma" kirkko on Huopalahden kirkko - yli satavuotias puurakennus, josta löytyy jännittäviä sokkeloita tutkittavaksi. Maaliskuussa 2015 järjestimme kirkolla sudenpentujen kirkkoseikkailun yhdessä seurakunnan työntekijöiden kanssa. Ideaa saa mieluusti soveltaa muissa lippukunnissa!

Mitä tehtiin ja ketkä tekivät?

Aamupäivän aikana suoritettiin suurin osa Minä uskon –jälkimerkin osista. Kohdat Teen päivän hyvän työn, Mietin tapoja kiittää ruoasta ja Osallistun laumani iltahartauden suunnitteluun ja toteutukseen oli aiemmin suoritettu omien laumojen kokouksissa. Tilaisuuteen kutsuttiin kaikki lippukunnan kolme sudenpentulaumaa. Seurakunnan puolelta paikalla oli varhaisnuorisotyön pastori, nuorisotyönohjaaja, kanttori ja osan aikaa myös suntio. Lippukunnan puolelta 5-6 johtajaa. 

Millaisella ohjelmalla ja aikataululla toimittiin?

Klo 10 aloitus kirkkosalissa
- kerrottiin päivän ohjelma

- tarkasteltiin kirkkosalia ja etsittiin sieltä kirkolle tyypillisiä asioita - ”Tutustun lähikirkkooni”

- opeteltiin kanttorin johdolla lauluja - ”Opettelen kaksi hengellistä laulua”

- kanttori esitteli urut soittimena

Klo 10.30 rastien kiertäminen, 20 min per rasti (sis. siirtymät):

- kirkkosalissa ”Tutustun Raamatun kertomukseen” draamaleikin avulla, kertomuksena oli iso kalansaalis Joh. 21:1-14, varhaisnuorisotyön pastori ohjasi

- jännittävien sokkeloisten portaitten takaa löytyvässä työhuoneessa ”Keskustelen laumani kanssa siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin”, lapsen arkea lähellä olevia tilanteita luettiin ja arvojanalla otettiin kantaa ja keskusteltiin, oliko tilanteessa toimittu täysin oikein, täysin väärin vai jotain siltä väliltä, partiojohtaja ohjasi

- kellotapulissa katseltiin paikkoja, suntio esitteli kelloja ja kertoi niiden soittamisesta

- seurakuntasalissa ”Valmistan esineen, jota käytetään laumani iltahartaudessa” – askarreltiin ristikaulakorut silkkimassasta, varhaisnuorisotyön ohjaaja ohjasi

Klo 11.50 päätös kirkkosalissa

- laulettiin toinen opeteltu laulu uudestaan, jaettiin suoritusmerkit ja lopuksi sisaruspiiri

Kommentteja jälkikäteen

Tapahtuma ei vetänyt mitenkään valtavasti osallistujia - mahdollisesti tieto ei oikein kulkenut muiden kuin tapahtumasta vastaavan johtajan sudenpennuille. Paikalle saapuneet kymmenkunta sudenpentua kuitenkin viihtyivät mainiosti ja tykkäsivät kovasti sekä yhteisestä osasta kanttorin kanssa että rasteista. Muiden laumojen johtajien sitouttamisen tapahtumaan olisi siis voinut tehdä paremminkin. Toisaalta lippukunnan johtajistoa oli ihan kivasti paikalla, etenkin kun muistaa, että samana viikonloppuna oli seikkailijoiden ikäkausiretki.

Kanttorin osuus jäi mieleen erityisen riemastuttavana - johtajatkin oppivat uutta siitä, millaisia ääniä uruilla saa aikaan. Tilaisuuden kesto oli hiukan niukka. Jälkikäteen venyttäisin suosiolla puolella tunnilla, meinasi tulla kiire. 

Iltanuotio 1960-luvulla

Tässä iltanuotio Suosirrien Aikakone 2015 -kesäleiriltä Sysmästä. Leirin teemana oli nimensä mukaisesti aika, ja ensimmäisen illan iltanuotiolla matkustettiin lippukunnan perustamisvuoteen. Iltanuotio pyrittiin pitämään perinteisen kaavan mukaan, ja laulut valittiin hyvin pitkään lippukunnassa lauletuista lauluista.

Aikakone-leirillä leirihuivitkin olivat menneisyydestä. 

Iltanuotio 60-luvulla

Alkulaulu: Tänne polkumme johtaa

Nuotionsytytysmenot

Alkukertomus: tämmöistä oli 1966

Suomen presidenttinä on jo kymmenen vuoden ajan toiminut Urho Kekkonen. Pääministerinä on alkuvuodesta Johannes Virolainen ja eduskuntavaalien jälkeen toukokuussa tehtävässä aloittaa Rafael Paasio

Vietnamin sota on jatkunut jo yli kymmenen vuotta. Yhdysvaltain puolustusministeri ehdottaa elokuussa presidentille sodasta vetäytymistä, mutta presidentti Lyndon B. Johnsson haluaa jatkaa sotaa. (Sota jatkuukin vuoteen 1975 asti.)

Suomalaisessa radiossa soivat erityisen ahkerasti seuraavat kappaleet: The Beatles: Yesterday, Tapio Rautavaara: Häävalssi sekä Danny: Vähän ennen kyyneleitä

Laulu ”Nyt laulan tästä taipaleesta”

Laululeikki ”Ramtamtadaa”

Juonto: Vuonna 1966 järjestetään monenlaisia kilpailuja. Itävalta voittaa Euroviisut ja Neuvostoliitto jääkiekon maailmanmestaruuden. Englanti puolestaan voittaa jalkapallon maailmanmestaruuden. Mekin voisimme tässä ottaa pienen kisan. Onko vapaaehtoisia?

Kilpailu: tuolin kengitys

Tarvikkeet: 2 tuolia, kahdeksan kenkää ja pressu.

Kaksi kilpailevaa joukkuetta, kummassakin neljä jäsentä. Tuolit ovat pressun toisessa päässä ja kengät toisessa. Kilpailijat konttaavat vuorotellen pressua pitkin hakemaan yhden kengän, ja kengittävät sillä sitten yhden tuolin jalan. Se joukkue voittaa, joka on ensin saanut kaikki kengät tuolinjalkoihin.

Huuto

Vierailija: Martin Luther King

Juonto:  Elokuussa 1966 musta ihmisoikeustaistelija Martin Luther King johtaa marssia Chicagossa. Seuraavaksi saamme tänne paikan päälle tärkeän vieraan: itse herra King on ennättänyt poiketa tänne Sysmään kertomaan työstään!

Yksi johtajista esittää Kingiä. Nuotiomestari haastattelee.

Taustatiedoiksi: King mm. johti vuoden 1955 Montgomeryn bussiboikottia, joka sai alkunsa, kun Rosa Parks kieltäytyi luovuttamasta paikkaansa valkoihoiselle miehelle ja rikkoi näin lakia. Boikotti kesti 381 päivää, ja tilanne kiristyi niin, että Kingin Montgomeryn asunnon kuistille jopa heitettiin pommi. 13. marraskuuta 1956 Yhdysvaltain korkein oikeus totesi päätöksessään, että rotuerottelu busseissa oli Yhdysvaltain perustuslain vastaista. 1963 hän piti kuuluisan puheensa ”I have a dream” eli Minulla on unelma.

Huuto: Hyvä kiva bra, antaa tulla lisää vaan!

Laulu: We shall overcome

Sketsin juonto: Avaruus-uutisia

Avaruuslennot ovat tärkeä 60-luvun suurvaltojen taidonnäyte, ja Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kilpailevatkin siitä, kumpi onnistuu ensin lähettämään astronautin Kuun pinnalle.

Helmikuussa 1966 Neuvostoliiton miehittämätön avaruusluotain Luna 9 laskeutuu onnistuneesti Kuuhun

Ihminen pääsee kuuhun vasta 1969, kun Neil Armstrong ja Buzz Aldrin tekevät ensimmäisen kuukävelyn. Molemmat ovat muuten partiolaisia.

Avaruus kiinnostaa myös populaarikulttuurin puolella: syksyllä 1966 esitetään ensimmäistä kertaa televisiosarjaa Star Trek.

Sketsejä. Lapset esittävät.

Avaruusoliot langalla

Kaksi astronauttia istuvat estradin eri päissä välissään naru puhelinjohtona. Toinen soittaa toiselle. Puhelu pätkii kovasti, eivätkä astronautit oikein kuule toisiaan, ja tästä syntyy sekaannuksia. Toinen astronauteista pyytää katsojia avuksi pitämään puhelinlinjaa mahdollisimman korkealla. Tämä auttaa aina hetkeksi, mutta hetken kuluttua linja pätkii taas. Tämä jatkuu saman astronautin pyytäessä aina lisää väkeä kannattelemaan puhelinlinjaa, kunnes melkein koko leiri pitelee linjaa ylhäällä.

Hetken päästä linja alkaa kuitenkin taas pätkiä. Toinenkin astronauteista tuskastuu tilanteesta siihen malliin, että päättä vilkaista, mitä ulkona oikein tapahtuu:

”No ei ihme, että pätkii, kun roikkuu tuollainen määrä avaruusolioita puhelinlangalla!” 

Huuto, esim. "Sano A, sano VA, sano RUUS, sano AVARUUS"

Ufonkarkotin

Kehitellään iltaohjelmaan mitä mielikuvituksellisin häkkyrä, jota joku raahaa estradilla perässään. Ohikulkijaa kiinnostaa suuresti tuo häkkyrä ja hän tutkailee sitä ja kysyy lopulta, että mitä ohikulkija oikein tekee, johon vastaus:
”Minä kävelen, ettekö te näe?!”
”Mutta mikä tuo sitten on?”
”Ufonkarkotin.”
”Ufonkarkotin?!” ohikulkija nauraa. ”Et ole tosissas… Eihän täällä edes ole ufoja!”
”Daa… Se toimii!” 

Huuto: KiiiiiiiiiiiiiiIIITOS!

Laululeikki: Oopulitaipuli

Juonto: Näihin aikoihin Etelä-Haagassa, Helsingissä muutamien tyttöjen vanhemmat pohtivat, mitä heidän tyttärensä voisivat harrastaa. Mennäänpä kurkistamaan Huopalahden kirkolle, mistä siellä keskustellaan tammikuussa 1966.

Näytelmä: näin Suosirrit perustettiin. Johtajat esittävät.

Huuto: lippukuntahuuto Sirpakat Sirrit

Laulu: Tuoll’ on mun räiskäle

Iltatarina

Sisaruspiiri ja loppulaulu: Partiolaisen iltavirsi

Siksi partioblogi

Liityin partioon reilut 33 vuotta sitten. Takana on koko joukko erilaisia partiopestejä, vartionjohtajasta lippukunnanjohtajaan ja erilaisiin piirin ja keskusjärjestön luottistehtäviin. Välillä olin poissa aktiivitoiminnasta, mutta viimeiset kolme vuotta olen toiminut Musut-lauman akelana. Edessä on ainakin yksi vuosi samojen tyttöjen tulevan seikkailijaryhmän sampona.

Virtuaaliseen pöytälaatikkoon on kertynyt monenlaista hauskaa ja hyödyllistä. Voisin poistaa ne, unohtaa ne koneen uumeniin - tai voisin jakaa ne muiden partiojohtajien iloksi.

Valitsin jälkimmäisen. Siksi partioblogi.