Partiolaisten lukuhaasteesta potkua etäpartioon

Joulukuussa Pääkaupunkiseudun Partiolaiset julkaisivat partiolaisille oman lukuhaasteen: luetaan kuusi kirjaa, joiden aiheet sopivat joihinkin kolmestatoista partioon liittyvästä kohdasta. Lisäksi haasteeseen kuuluu kertoa jostakin lukemastaan kirjasta muille partiolaisille. Haastepassin täytettyään  partiolainen voi saada osallistumisesta kertovan hihamerkin.

Koska olin itse ideoimassa haastetta, oli selvä juttu, että tavalla tai toisella se tulisi osaksi Ketunpoikaset-lauman ohjelmaa tänä keväänä. Tämä toimintakausi on kitkuteltu ulkopartion ja etäpartion välillä. Haastetta on meillä nyt kuljetettu ohjelman osana sekä ulkokokouksissa että etäyhteydellä. 

Alkuvuoden pakkasilla saimme vielä tavata kasvotusten. Lukuhaasteen käynnistämiseksi pidimme tammikuussa kirja-arpajaiset, jossa jaoimme tytöille aiemmasta tapahtumasta jääneitä, kierrätettyjä lastenkirjoja. Sen jälkeen haaste on ollut yhtenä sivujuonena mukana melkein joka kokouksessa.

Tarinoita luetuista kirjoista

Meillä on samaan aikaan työn alla Tarinat-jälki, jota haaste tietysti mukavasti tukee. Askelen "Kerron tarinan tai vitsejä" kuittaamme tällä kertaa sillä, että joka kokouksessa 1-2 lasta kertoo yhdestä tai useammasta lukemastaan kirjasta. Jos ei halua osallistua haasteeseen, voi kertoa vaikka aiemmin lukemastaan kirjasta.

Kirjaesittelyt toimivat yllättävän mukavasti ulkona, vaikka helmikuussa oli aika kylmiä kelejä. Kolon pihan mattotelineelle viriteltiin kirjanäyttelyitä ja tytöt innostuivat lainaamaan kirjoja toisilleen.

Erityisen onnistunutta sisältöä kirjaesittelyt ovat olleet etäkokouksissa. Kirjan esitteleminen onnistuu etäyhteydellä mainiosti ja tytöt tuntuvat olevan aidosti kiinnostuneita toistensa esityksistä. Yksi tyttö ei päässyt paikalle omalla vuorollaan, joten hän lähetti hienon kirjaesittelyvideon, jota katsoimme sitten yhdessä. Esittelyt ovat aika napakoita mutta innostuneita.

Partiolaisten lukuhaasteen materiaalit löytyvät täältä. PäPan lisäksi hihamerkkejä jakavat ainakin L-SP, Pohjanmaan piiri ja FiSSc. Jos oma piirisi ei jaa merkkejä, voitte osallistua ja tilata merkit joltakin toiselta piiriltä pientä korvausta vastaan.

Mikä-Mikä-Leiri oli silkkaa satua

Toinen tähti oikealle ja sitten suoraan länteen - sieltä löytyi sudenpentujen ja seikkailijoiden Mikä-Mikä-Leiri Roihu-kesänä 2016. Leiriohjelmaan haettiin inspiraatiota J.M. Barrien saturomaanista Peter Pan.

Tarinaa on käytetty partiossa kehystämään erilaisia tekemisiä aina. Leirillä tai retkellä onkin yleensä jokin tarinallinen teema. Yksittäisen aktiviteetinkin voi kehystää tarinalla. Jokaisessa tapahtumassa johtajat joutuvat kuitenkin erikseen miettimään, onko tarina itse keksitty vai tartutaanko johonkin valmiiseen tarinaan, ja miten uskollisesti tarinaa seurataan.

Mikä-mikä-leirillä emme pyrkineet käymään pitkän romaanin koko tarinaa läpi vaan se toimi nimenomaan kehyksenä. Suurleirikesä oli lippukunnalle haastava, kun yksi kesäleiri ei riittänyt, vaan Roihun näkökulmasta liian nuorille lapsille piti järjestää erikseen leiri. Vain viikonlopun mittainen leiri teemoittui mukavasti Mikä-Mikä-Maan eri asukkaiden mukaan. Satu nivoutui mukaan mukavasti mutta ei liian määräävästi. Sadun voimaa korostivat jo etukäteen samoajalapseni leirikirjeisiin tekemät teemaan liittyvät kuvitukset.

Kadonneet tytöt (tyttölippukunta - siksi paikalla ei ollut yhtään poikaa) jaettiin vartioihin, jotka nimettiin kadonneittein poikien nimillä: Kaksoset, Hoikkajalat, Pörröt, Piikit ja Tottelit. Kadonneitten tyttöjen nimiohjelma sisälsi tutustumista leirialueeseen maastiksen muodossa.

Merenneidot ovat tunnetusti innokkaita koristelemaan itseään, minkä vuoksi merenneito-ohjelmassa askarreltiin iloisen värikkäät avaimenperät. Intiaanien ohjelmaan haettiin ideoita seikkailijoiden Intiaani-taitomerkistä: tehtiin ruokaa nuotiolla sekä luonnonantimista että ilman astioita, tosin kahta eri ruokalajia - nokkoslettuja ja nuotioperunoita. Keijukaisohjelmassa puolestaan tutkittiin luontoa ja löydettiin kaikenlaista pientä ihmeteltävää, kuten aivan pieniä sammakoita! Keijukaiset myös keittelivät luonnon omaa yrttiteetä.

Sunnuntaiaamuna lapset olivat varovaisen levottomia: jospa edessä sittenkin olisi jokin koe? Leirinjohtajana en kuitenkaan ehtinyt edes julistaa koetta alkaneeksi, kun lipunnostossa huomattiin merirosvojen hyökäneen leiriin. Salossa liehui valmiiksi merirosvolippu! Tytöt saivat ratkoa erilaisia pulmia rasteilla ennen kuin merirosvot saatiin karkotettua ja rauha palautettua leiriin.

Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein onnistunut leiri! Lyhyen viikonloppuleirin järjestäminen oli ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin SuSe-leirin jättäminen toteuttamatta resurssien puutteessa. Mikä-Mikä-Maa teemana antoi ohjelmalle kehyksen ja samalla tilaa monipuoliselle tekemiselle.