Luontoa voi tutkia talvellakin

Luonnontutkimus tuppaa partiossa helposti unohtumaan vain kevään, kesän ja syksyn aktiviteetiksi. Talvi on kuitenkin loistavaa aikaa luontoretkeilyyn! Talvessa on paljon mielenkiintoista tutkittavaa, liittyen vaikkapa eri eliölajien talveen sopeutumiseen, lumeen ja sen ominaisuuksiin tai ihmisten talveen. 

Nämä esimerkit ovat peräisin WWF:n materiaalista Naturewatch Talvella. Koko paketin tutkimuslomakkeineen saa ladattua maksutta verkosta. Sudenpennuille ja seikkailijoille sopiva versio löytyy täältä, ja tarpojille ja samoajille sopiva vaativampi versio täältä. Tehtävälomakkeet ohjaavat hyvin tekijäänsä - riittää, että johtajana viet ryhmäsi luontoon!

Millainen talvi tämä on?

Tutkitaan talven säätä ja pohditaan, millainen talvi tänä vuonna on. Lämpötilaa, pilvisyyttä ja sateisuutta voidaan arvioida pikaisesti jokaisessa viikkokokouksessa vaikka yhden kuukauden ajan. Samalla on kiva mitata lumen syvyys. Tuloksia voi sitten verrata Ilmatieteen laitoksen sivuilta löytyviin kuukausitilastoihin. Onko tämä talvi leuto, kylmä vai tavanomainen? Entä vähä- vai runsasluminen?

Talvinen linturetki

Talvi ei ole ollenkaan hassumpi ajankohta tehdä linturetki. Itse asiassa, jos haluaa opetella tuntemaan lintuja, harjoittelu kannattaa aloittaa juurikin kevättalvella, kun ensimmäiset linnut aloittelevat keväisiä laulujaan mutta laulajia on vielä vähän. Lintuja on myös helppo bongata ruokintapaikoilta tai pieniltä avoimen veden alueilta. Samalla voidaan tutkia linnun koon vaikutusta lämmönhukkaan.

Merkkejä nisäkkäistä

Partioretkellä pääsee harvemmin näkemään luonnonvaraisia nisäkkäitä - sen verran äänekästä porukkaa on useimmiten liikkeellä. Nisäkkäiden havainnoiminen on muutenkin vaikeampaa kuin lintujen tai kasvien. Talvella nisäkkäiden jälkiä on kuitenkin mahdollista tutkia. Mikä otus tästä juoksi? Kuka onkaan käynyt täällä ruokailemassa? Ohjeita lumijälkien tunnistamiseen löytyy esimerkiksi täältä.

Lumi on eriste

Lumen eristävä vaikutus on tarpeen monelle eläin- ja kasvilajille. Tarpeen se on myös lumiluolassa nukkuvalle partiolaiselle! Lumen eristämiskykyä voi helposti tutkia ihan vain mittaamalla ilman lämpötilan sekä lämpötilan lumen alla. Kovalla pakkasella eroa voi olla paljonkin.

Ihmisten talvi

Koloiltana kaupungissa tai taajamassa voi tehdä pientä tutkimusta siitä, miten ohikulkijat ovat varautuneet talviseen säähän. Kuinka monella on pipo? Entä kaulaliina tai heijastin? Ovatko ohikulkijat mielestänne pukeutuneet sään mukaisesti?

Partiossa pimeys on mahdollisuus

Tähän aikaan vuodesta suomalainen huokaa ja valittaa pimeydestä. Marraskuun päivä on lyhyt ja joulukuussa on luvassa vielä pimeämpää. Partiojohtajan on kuitenkin turha harmitella pimeää. Pimeys antaa mahdollisuuksia moniin kivoihin juttuihin, joita ei voi valoisassa tehdä!

Pimeät leikit

Pimeällä voi leikkiä pimeäleikkejä! Vaikkapa ihan perinteinen piiloleikki muuttuu jännittäväksi, kun kololla onkin pilkkopimeää. Sokkoa tai murhaajaa on sopiva leikkiä pimeässä. Ulkona pimeä luo pihalle tai metsään uusia piiloja vaikkapa kirkonrottaan, kun varjoihin on vaikea nähdä. Vakoilu- ja varjostuspuuhat ovat myös pimeällä paljon jännittävämpiä kuin valoisalla. Majakka-leikin ihanuudesta kirjoitinkin jo viime vuonna.

Lyhdyt ja kynttilät

Myrskylyhdyn käytön harjoitteleminen on mielekästä nimenomaan pimeällä. Iltasatu on toki helpompi lukea valoisassa mutta tunnelma ei ole sama kuin kynttilän valossa. Kynttiläpolku lyhtyineen ja mietelauseineen kuului minun lapsuudessani ja nuoruudessani osaksi jokaista partioretkeä - toivoakseni sekään ei olisi aivan katoavaa kansanperinnettä.

Heijastinmaastis

Heijastinmaastis on pimeiden ohjelmien kuningas. Kotoa ja kavereilta kannattaa kerätä kaikki vanhat, kolhuiset heijastimet talteen, sillä tässä lajissa ei haittaa, vaikka heijastusteho olisi vähän heikentynyt. Kovin pitkään reittiin en ole saanut riivittyä riittävästi heijastimia, mutta lyhytkin rastirata pimeässä metsässä taskulamppujen kanssa riittää elämykseksi.

Talvilintuja, lämpöä ja lämmönhukkaa

Talvilinnut sopivat yksiin aika monen partio-ohjelman suorituksen kanssa: esimerkiksi sudenpentujen Luonnontuntemus -jälkeen ja seikkailijoiden Luonnonsuojelija -taitomerkkiin voi hyvin yhdistää talvilintukokouksen tai kaksi. Vanhemmillekaan ikäkausille lintujen talveen tutustuminen ei ole hassumpi ajatus. Tässä muutama idea talviseen lintuharrastamiseen!

Lintujen talviruokinta

Lintujen talviruokinta on kivaa ja lisäksi lintujenruokintapiste on erinomainen paikka oppia tunnistamaan Suomessa talvehtivia pikkulintuja. Äkkiseltään voi tuntua, että ruokinnalla vierailevat pelkät talitiaiset, mutta pistettä tarkkailemalla pääseekin näkemään monenlaisia lajeja: sini- ja kuusitiaisia, varpusia, punatulkkuja, viherpeippoja, urpiaisia ja vielä monia muita lajeja. Jos ette itse pysty sitoutumaan talviruokintaprojektiin, tehkää siis pieni retki vaikkapa jonkun lapsen kotipihalle, jossa lintuja ruokitaan!

Lintujen ruokkimisessa on tärkeä muistaa, että ruokintaa ei voi lopettaa kesken talven, kun sen on kerran aloittanut. Siksi onkin tärkeä sopia, miten vaikkapa joululoman aikana lintujen ruokkiminen hoidetaan.

Hyvä ruokinta-automaatti ei ole perinteinen avoin lintulauta, vaan sellainen, jonne linnut eivät pääse kakkimaan. Jos ruokaa ei halua olla päivittäin lisäämässä - mikä lienee partiossa realiteetti - kannattaa valita malli, jossa on isohko säiliö, josta siemenet valuvat kaukaloon tai vastaavaan kohtaan, josta linnut sitten pystyvät niitä syömään. On tärkeä varmistaa, ettei ruokintapisteestä pääse varisemaan ruokaa maahan houkuttelemaan jyrsijöitä.

Lintujen ruoaksi sopivat esimerkiksi auringonkukan siemenet, kaura ja pähkinät. Monipuolinen ruoka houkuttelee ruokintapisteelle monenlaisia lajeja. Kuorettomat siemenet ovat kilohinnaltaan kalliimpia, mutta siitä mukavia, etteivät linnut varistele kuoria maahan. Ruokintapisteen ympäristö pysyy siistinä eikä houkuttele rottia.

Ruokintapisteen rakentaminen

Oman ruokintapisteen rakentaminen sopii hyvin ohjelmaksi partiokokoukseen tai retkelle. Osallistujien iän ja taitojen mukaan voidaan valita helpompi tai vaativampi malli tai materiaali. Tässä muutama ohje, jotka löysin verkosta:

Ruokinta-automaatti kookospähkinästä, maitotölkistä ja muovipullosta

Ruokinta-automaatti juomapullosta

Ruokinta-automaatti LVI-tarvikkeista

Tee-se-itse lintulauta

Talvilintujen lämmöntarve

Linnut tarvitsevat talvella sekä ruokaa että lämpöä. Pysyäkseen riittävän lämpiminä kovalla pakkasella pienten lintujen täytyy syödä lähes koko valoisa aika päivästä. Pakkaspäivänä linnun koon merkitystä lämmönhukalle voi havainnollistaa tällä WWF:n materiaalipankista poimitulla kokeella:

Tarvikkeet: filmipurkki tai muu pieni muoviastia, litran ja puolen litran muovipullot, lämmintä vettä, lämpömittari

Täytetään filmipurkki ja pullot noin 40 asteisella vedellä. Viedään astiat ulos jäähtymään. Filmipurkki edustaa kokeessa hippiäistä, puolen litran pullo mustarastasta ja litran pullo varista. Odotetaan 15 minuuttia ja mitataan sitten veden lämpötila uudestaan.

Paljonko "hippiäisen", "mustarastaan" ja "variksen" lämpötilat olivat laskeneet? Minkä linnun on kokeen perusteella vaikeinta pysytellä lämpimänä kylmänä talviyönä?

Kokeen jälkeen voidaan pörhistellä omia "höyheniä" ja keskustella vaikka kerrospukeutumisen tarpeellisuudesta talviretkellä. Sekä ihminen että linnut kaipaavat ilmavaa peitettä itsensä ja purevan pakkasen väliin.

Muuttolintuleikki

Muuttolintuleikkiä leikimme sudenpentulauman kanssa silloin, kun suoritimme Luonnontuntemus -jäljen kohtaa, jossa tutustutaan eläinten talveen sopeutumiseen. Leikin periaate on tuttu maa-meri-laiva, ja samalla tulee muutaman lintulajin talveen sopeutuminen tutuksi.

Aluksi käytiin läpi neljän lintulajin talvehtiminen:

HAARAPÄÄSKY muuttaa talveksi trooppiseen Afrikkaan asti. Leikissä siis kohteena AFRIKKA.

HIPPIÄINEN, Suomen pienin lintu, saattaa muuttaa Keski-Eurooppaan mutta suuri osa kannasta pysyttelee Suomessa, eli leikissä kohteena KUUSIMETSÄ.

LAULUJOUTSEN muuttaa sulan veden perässä sen verran kuin tarvitsee - yleensä eteläiselle Itämerelle mutta saattaa pysyä leutona talvena Suomen vesillä. Leikissä siis kohteena ITÄMERI.

VARIS saattaa muuttaa etelään (tätä eivät muuten lapset yleensä tiedä) mutta saattaa myös pysytellä Suomessa talven yli. Leikissä kohteena KAUPUNKI.

Leikkialueellle sovitaan siis neljä paikkaa: Afrikka, kuusimetsä, Itämeri ja kaupunki. Leikinjohtaja huutaa ääneen yhden lintulajin nimen, ja koko lauma lähtee säntäämään kohti oikeaa määränpäätä. Aluksi tahti voi olla verkkainen eikä kukaan putoa pois, mutta muutaman harjoituskierroksen jälkeen voidaan aloittaa pudotuspeli: jos juoksee väärälle alueelle tai tulee viimeisenä perille, joko putoaa pelistä tai tulee huutajaksi.

Majakkaleikki

Talvella kannattaa partiossa ottaa ilo irti pimeydestä. Majakka on yksi hauskimpia pimeän ajan ulkoleikkejä! Tarvitsette taskulampun, kunnon ulkovaatteet sekä metsäisen alueen, jota ei ole valaistu.

Yksi leikkijä jää majakaksi, muut menevät piiloon. Majakka seisoo paikallaan ja kiertää hitaasti taskulampun kanssa ympyrää yrittäen nähdä muita leikkijöitä. Leikkijöiden tavoitteena on päästä koskettamaan majakkaa ilman, että tämä ehtii nähdä ja huutaa leikkijää nimeltä. Jos majakka näkee ja tunnistaa nimeltä jonkun leikkijän, tämä joutuu piiloutumaan uudelleen. Voidaan sopia jokin raja, jonka taaksi ainakin on palattava. Kun joku pääsee majakan luokse huomaamatta, hänestä tulee uusi majakka.

Pimeäleikit ovat hauskan jännittäviä ja ehkä jopa sopivasti pikkuisen pelottavia, ainakin sudenpentujen mielestä. Eläköön suomalainen kulttuuri, jossa lapset saavat olla pimeällä ulkona!