Lisää etäpartiokokemuksia

Etäpartiotoiminnalla on menty jo muutama viikko. Kokosin tähän joitakin niitä aktiviteetteja, joita me olemme kokouksissa tehneet. Kunkin idean kohdalla on lisäksi pohdintaa siitä, miten aktiviteetti toimi ja miten sitä voisi kehittää.

Tuo minulle ... villasukka!

Tuo minulle -leikissä akela pyytää tuomaan jonkin kotoa löytyvän tavaran kameran eteen. Se, joka on nopein, saa pisteen. Eniten pisteitä leikin aikana kerännyt on voittaja. Leikki on poimittu somesta etäpartiovinkeistä - kiitos vain keksijälle!

Miten toimi: Leikki herätti lapsissa riemastusta ja tavaroita haettiin innolla. Teamsissa voittajan todentaminen oli kuitenkin vaikeaa, kun kaikkien lasten ruudut eivät olleet yhtä aikaa näkyvissä. Meitä oli onneksi linjoilla useampi akela, niin saatiin kisa jotenkuten pisteytettyä. Tässä leikissä on tärkeä keksiä riittävän helppoja tuotavia, että kaikilla on mahdollisuus osallistua: partiohuivi, jotakin oranssia, villasukka jne.

Pihan monimuotoisuusselvitys

Pihan monimuotoisuusselvitys tuli sudenpennuille tehtäväksi varsinaisen etäkokouksen jälkeen. Se tehtiin omalla kotipihalla käyttäen WWF:n valmista verkkolomaketta. Lomake antaa vastaukseksi testituloksen omasta pihasta.

Miten toimi: Epäselväksi jäi, tekivätkö sudenpennut tehtävää. Palautetta tai kommentteja lapsilta tai vanhemmilta ei tullut. Lomaketta on kyllä käytetty sen avaamisesta asti ahkerasti, eli jossakin päin maata pihoja testaillaan.

Alppiruusun arvoitus -mobiilipeli

Tein Seppo-pelialustalle Haagan alppiruusupuistoon ja sen lähialueille sijoittuvan mobiilipelin. Ideana pelissä on, että vastaus kuhunkin tehtävään löytyy kartalle merkitystä paikasta. Kotikaupunginosa tulee siis tutuksi rasteja kiertämällä.

Sama peli ei tietenkään sovellu oikein muille kuin haagalaisille partiolippukunnille, mutta jos haluat käydä kurkkimassa, millainen se on, se onnistuu kyllä: Mene verkkoselaimella osoitteeseen play.seppo.io. Kirjaudu pelaajana ja anna koodi ddea2c. Keksi joukkueelle nimi ja jatka peliin. Kysymykset saa auki vaikka et olisi lähelläkään rastin sijaintia.

Miten toimi: Jaoin pelin oman lippukunnan ryhmille ja vielä parille naapurilippukunnallekin. Reilun viikon aikana rastit on kiertänyt reilut kymmenen joukkuetta eli ei mitään isoja massoja mutta kuitenkin jonkin verran. Osalla on ollut teknisiä haasteita pelialustan kanssa.

Olen ikkunasta bongannut muutaman sudenpennun perheineen lähimmällä rastilla, mikä on ollut hauskaa. Reitin varrella olevaan kätköön on ilmestynyt hauskoja terveisiä. Parilta lapselta tai vanhemmalta on tullut palautetta, että oli kiva retki. Oletan, että ihan OK tehtävä siis!

Pantomiimi

Viimeksi yritimme pantomiimi-leikkiä etäyhteydellä: akela lähettää yksityisviestin sudenpennulle, joka sitten esittää viestissä saamaansa eläintä pantomiiminä.

Miten toimi: No eihän se toiminut meidän ison lauman kesken. Lapset eivät puhelimilta nähneet toisiaan, joten arvaamaan ei pystynyt. Pienellä laumalla voisi ehkä onnistua.

Perhosaskartelu

Sudenpennut saivat tehtäväksi askarrella tyhjästä vessapaperirullasta haapaperhosen. Ohje muokattiin tästä WWF:n askarteluohjeesta. Perhonen valittiin sillä perusteella, että vessapaperirullan hylsyjä löytynee kaikista kodeista.

Miten toimi: Ihan hyvin. Osa lähetti ryhmään kuvan askartelusta, osa ei.

Muita kokemuksia

Kokousalustana olemme käyttäneet yleensä Teamsia ja kerran Zoomia. Teams on lapsille tutumpi mutta Zoomin hyvä puoli on se, että (ainakin johtajat) näkevät kaikki lapset samalla ruudulla. Lapset itse käyttivät Zoomia paljon puhelimilla, joten heille näkyi vain parin kaverin kasvot. Täydellistä ratkaisua etäyhteyteen ei noille kahdeksan-yhdeksänvuotiaille ole vielä keksitty - sen verran erilaisia välineitä lapsilla on käytössään.

Kuulumiskierros on jo vakiintunut osaksi etäkokousta. Sudenpennut malttavat kohtalaisen hyvin kuunnella toisiaan - ehkä jopa paremmin kuin kololla - ja omien kuulumisten kertominen on tärkeää. Näin muutaman viikon jälkeen aika moni osaa jo laittaa mikrofoninkin päälle ja pois!

Sudenpennut saimaannorppina

Paperinorpan askartelu onnistuu helposti sudenpennuilta. Ohjeet löytyvät Saimaan kuutti ja lumiukko -opettajan oppaasta.

Pari vuotta sitten yhden meidän lippukunnan sudarilauman akelat hoksasivat, että Lemmikki-jäljen askel Tutustun eläintensuojeluun hoituu helpoiten sillä, että Nekku tulee vierailemaan lauman kokouksessa. Kas, kun askeleen kuvauksessakin mainitaan, että kokoukseen voi pyytää vieraaksi vaikkapa WWF:n edustajan. 😄

No, WWF:n edustajana en puhunut niinkään eläintensuojelusta vaan enemmän luonnonsuojelusta. Lumihiutaleet-lauman sudenpennut olivat kovasti kiinnostuneita monenlaisista uhanalaisista eläimistä. Keskityimme kuitenkin etupäässä saimaannorppaan kahdestakin syystä: ensinnäkin, minä itse koin mielekkääksi esitellä kotimaista lajia, ja toiseksi, kaikkihan norpista tykkäävät!

Tässä on muillekin akeloille vinkiksi joitakin kivoja keskustelunaiheista ja tekemisiä norppaan liittyen. Lisää löytyy esimerkiksi WWF:n Saimaan kuutti ja lumiukko - opettajan oppaasta. Oppaasta löytyvä Markus Majaluoman kirjoittama satu kuutista ja lumiukosta sopii hyvin uhanalaisia eläimiä käsittelevän kokouksen iltatarinaksi.

Norpan pesä -leikki

Saimaannorppa synnyttää poikansensa helmikuun lopulla jään päällä olevaan lumipesään. Kokouksessa voi leikkiä norppaa talvipesässä muodostamalla pesän seinät ja katto omista kehoista. Yksi leikkijöistä saa olla norppaemo ja toinen kuutti. Loput leikkijät muodostavat tiiviin piirin norppien ympärille ja kumartuvat toisiaan kohti niin, että norppien ympärille muodostuu turvallinen pesä.

Akela ryhtyy ketuksi ja tulee haistelemaan norpan pesää ulkopuolelta. Kettu haistelee ja tutkii pesää melko äänekkäästi ja vähän tunkeilevasti mutta ei pyri väkisin pesän sisälle. Pesä on tukeva eikä kettu pääse sen sisälle vahingoittamaan kuuttia! Lopuksi keskustellaan vielä siitä, miten tärkeä paksu lumipeite on pesivälle norpalle.

Kokemuksesta oppii: Alun perin kokeilin tätä leikkiä niin, että kettu yritti tosissaan päästä pesään sisälle. Siitähän vasta tappelu syntyi! Lumipesän seinät ryhtyivät suorastaan väkivaltaisiksi kettua kohtaan, ja kuutti puolestaan livahti pesästä ulos alta aikayksikön.

Kuutin sukellus -leikki

Tarvikkeet: vedenalaista tunnelmaa luovaa musiikkia, esim. Akvaario Camille Saint-Saënsin Eläinten karnevaalista

Saimaannorppa pystyy nukkumaan vedessä! Määritellään leikkialueen keskelle pesäalue, jonne kokoonnutaan aluksi. Musiikin alkaessa kuutit lähtevät sukeltamaan pesästä ja voivat tehdä itse keksimiään uimaliikkeitä. Vähän ajan päästä leikinjohtaja katkaisee musiikin, jolloin kuutteja alkaa nukuttaa ja he nyykähtävät lattialle nukkumaan. Kun musiikki jatkuu, kuutit heräävät ja jatkavat sukeltamista. Kunkin kuutin pitää aina unien välillä käydä pesäalueella haukkaamassa happea, minkä jälkeen sukeltamista voi jatkaa. Leikki loppuu, kun musiikki loppuu.

Tämä leikki saattaa johtajasta kuulostaa suorastaan tylsältä, mutta 6-7 -vuotiaat heittäytyvät siihen aivan tosissaan. Kun aikanaan kehittelimme tätä leikkiä Musut -lauman kanssa, osa tytöistä halusi sukellella kuutteina monta viikkokokousta peräjälkeen.

Lumitutkimuksia pihalla

Norppa on tosiaan lumesta riippuvainen laji. Norppakokous sopiikin hyvin pidettäväksi talviaikaan ja aiheeseen voi liittää lumen tutkimista ulkona.

Esimerkiksi talviretkellä voidaan tutustua lumen eristävyyteen. Kovalla pakkasella pannaan kahteen suljettuun astiaan vettä. Viedään aamulla molemmat astiat ulos, toinen avoimelle paikalle, esimerkiksi ulkopöydälle, ja toinen paksun hangen alle. Käydään iltapäivällä tutkimassa, onko vesi jäätynyt molemmissa astioissa. Voidaan myös mitata lämpötila lumen pinnalla ja hangen alla lähellä maan pintaa.

Mitä minä voin tehdä?

Saimaannorpan suurin uhka on ilmastonmuutos. Hyvänä kakkosena tulevat kalaverkot, joihin hukkuu joka vuosi kuutteja. Verkoilla kalastamista onkin tärkeä välttää Saimaalla. Sudenpentu voi omassa arjessaan tehdä monenlaisia ympäristövastuullisia valintoja, kuten syödä lautasen tyhjäksi, sammuttaa turhat sähkölaitteet ja olla lotraamatta pitkään suihkussa. Lauman kanssa yhdessä voidaan vaikkapa tutkia kolon energiankulutusta ja ehkä tehdä jokin energiansäästöä edistävä aloite lippukunnalle.

Saimaan alueella retkeilevän sudenpennun - ja isomman partiolaisen - on tärkeä muistaa norppaa etenkin pesimäaikaan kevättalvella. Rantakinoksiin ei sovi mennä häiritsemään pesintää.

Askarteluvinkki: Jalkapallopeli

Saksan leiriltä taskun pohjalle tarttui muutamia kivoja askarteluideoita. Tässä niistä yksi: kartonkirasiasta askarreltu jalkapallopeli.

Peliin tarvitset sopivan kokoisia kartonkirasioita - meidän keittiössä myslipaketit näyttäisivät olevan sopivimpia mutta muukin varmasti käy - pillejä, kumilenkkejä, pikkuisia pyykkipoikia, teippiä, sakset ja peitevärejä, tusseja tms. iloisenvärisiä maalaustarpeita. Pieni pallo on myös tarpeen joko valmiina tai itse askarreltuna.

Meidän leirilippukunnan seikkailijaikäiset pienet pojat väkersivät näitä varsin innostuneina. Kuvan peli on 11-vuotiaan Arien tekemä. En kuitenkaan yhtään epäile, etteivätkö tytötkin innostuisi tällaisesta askartelusta!

Talvilintuja, lämpöä ja lämmönhukkaa

Talvilinnut sopivat yksiin aika monen partio-ohjelman suorituksen kanssa: esimerkiksi sudenpentujen Luonnontuntemus -jälkeen ja seikkailijoiden Luonnonsuojelija -taitomerkkiin voi hyvin yhdistää talvilintukokouksen tai kaksi. Vanhemmillekaan ikäkausille lintujen talveen tutustuminen ei ole hassumpi ajatus. Tässä muutama idea talviseen lintuharrastamiseen!

Lintujen talviruokinta

Lintujen talviruokinta on kivaa ja lisäksi lintujenruokintapiste on erinomainen paikka oppia tunnistamaan Suomessa talvehtivia pikkulintuja. Äkkiseltään voi tuntua, että ruokinnalla vierailevat pelkät talitiaiset, mutta pistettä tarkkailemalla pääseekin näkemään monenlaisia lajeja: sini- ja kuusitiaisia, varpusia, punatulkkuja, viherpeippoja, urpiaisia ja vielä monia muita lajeja. Jos ette itse pysty sitoutumaan talviruokintaprojektiin, tehkää siis pieni retki vaikkapa jonkun lapsen kotipihalle, jossa lintuja ruokitaan!

Lintujen ruokkimisessa on tärkeä muistaa, että ruokintaa ei voi lopettaa kesken talven, kun sen on kerran aloittanut. Siksi onkin tärkeä sopia, miten vaikkapa joululoman aikana lintujen ruokkiminen hoidetaan.

Hyvä ruokinta-automaatti ei ole perinteinen avoin lintulauta, vaan sellainen, jonne linnut eivät pääse kakkimaan. Jos ruokaa ei halua olla päivittäin lisäämässä - mikä lienee partiossa realiteetti - kannattaa valita malli, jossa on isohko säiliö, josta siemenet valuvat kaukaloon tai vastaavaan kohtaan, josta linnut sitten pystyvät niitä syömään. On tärkeä varmistaa, ettei ruokintapisteestä pääse varisemaan ruokaa maahan houkuttelemaan jyrsijöitä.

Lintujen ruoaksi sopivat esimerkiksi auringonkukan siemenet, kaura ja pähkinät. Monipuolinen ruoka houkuttelee ruokintapisteelle monenlaisia lajeja. Kuorettomat siemenet ovat kilohinnaltaan kalliimpia, mutta siitä mukavia, etteivät linnut varistele kuoria maahan. Ruokintapisteen ympäristö pysyy siistinä eikä houkuttele rottia.

Ruokintapisteen rakentaminen

Oman ruokintapisteen rakentaminen sopii hyvin ohjelmaksi partiokokoukseen tai retkelle. Osallistujien iän ja taitojen mukaan voidaan valita helpompi tai vaativampi malli tai materiaali. Tässä muutama ohje, jotka löysin verkosta:

Ruokinta-automaatti kookospähkinästä, maitotölkistä ja muovipullosta

Ruokinta-automaatti juomapullosta

Ruokinta-automaatti LVI-tarvikkeista

Tee-se-itse lintulauta

Talvilintujen lämmöntarve

Linnut tarvitsevat talvella sekä ruokaa että lämpöä. Pysyäkseen riittävän lämpiminä kovalla pakkasella pienten lintujen täytyy syödä lähes koko valoisa aika päivästä. Pakkaspäivänä linnun koon merkitystä lämmönhukalle voi havainnollistaa tällä WWF:n materiaalipankista poimitulla kokeella:

Tarvikkeet: filmipurkki tai muu pieni muoviastia, litran ja puolen litran muovipullot, lämmintä vettä, lämpömittari

Täytetään filmipurkki ja pullot noin 40 asteisella vedellä. Viedään astiat ulos jäähtymään. Filmipurkki edustaa kokeessa hippiäistä, puolen litran pullo mustarastasta ja litran pullo varista. Odotetaan 15 minuuttia ja mitataan sitten veden lämpötila uudestaan.

Paljonko "hippiäisen", "mustarastaan" ja "variksen" lämpötilat olivat laskeneet? Minkä linnun on kokeen perusteella vaikeinta pysytellä lämpimänä kylmänä talviyönä?

Kokeen jälkeen voidaan pörhistellä omia "höyheniä" ja keskustella vaikka kerrospukeutumisen tarpeellisuudesta talviretkellä. Sekä ihminen että linnut kaipaavat ilmavaa peitettä itsensä ja purevan pakkasen väliin.

Iloiset pääkallot

Olimme viikonloppuna lippukuntaretkellä yhdessä veljeslippukunnan kanssa. Retken teema oli matka maailman ympäri, ja monenlaisissa paikoissa tulikin piipahdettua. Itse olin suunnittelemassa Meksikon visiittiä, ja sieltä tämä ajankohtainen askarteluvinkki: Kuolleiden päivän iloinen pääkallonaamio. Jos tämän viikon partiokokouksestasi puuttuu vielä ohjelma, nappaa se tästä!

Dia de los Muertos eli kuolleiden päivä on Meksikon suurimpia juhlapäiviä. Sitä vietetään 1. ja 2.11. eli tällä viikolla. Nimestään huolimatta juhla ei ole - ainakaan pelkästään - surullinen, vaan kuolleita muistellaan miltei karnevaalitunnelmissa, hyvän ruoan ja iloisten värien kera. Värikkäästi koristeltu pääkallonaamio sopii siis mainiosti tämän juhlapäivän kunniaksi tehtäväksi askarteluksi.

Löysin Pinterestistä sopivan tyhjän kallon kuvan naamion pohjaksi ja tulostin niitä ison nipun tukevalle kopiopaperille. Lapset saivat itse värittää naamiot ja leikata ne irti. Naamion taakse liimattiin kapea "jäätelötikku" tai askartelutikku ja pienempi paperisuikale sitä tukemaan. Askarteluun meni noin 20 minuuttia.

Pienimmästä sudenpennusta isoimpaan tarpojaan kaikki tykkäsivät tehdä pääkallonaamioita, ja askartelu innosti tasaisesti sekä tyttöjä että poikia. Samoajat ja johtajatkin olisivat varmasti tehneet, elleivät olisi olleet muissa hommissa kiinni... taidanpa muuten itse vielä värittää itselleni yhden kallonaamion!