Lisää etäpartiokokemuksia

Etäpartiotoiminnalla on menty jo muutama viikko. Kokosin tähän joitakin niitä aktiviteetteja, joita me olemme kokouksissa tehneet. Kunkin idean kohdalla on lisäksi pohdintaa siitä, miten aktiviteetti toimi ja miten sitä voisi kehittää.

Tuo minulle ... villasukka!

Tuo minulle -leikissä akela pyytää tuomaan jonkin kotoa löytyvän tavaran kameran eteen. Se, joka on nopein, saa pisteen. Eniten pisteitä leikin aikana kerännyt on voittaja. Leikki on poimittu somesta etäpartiovinkeistä - kiitos vain keksijälle!

Miten toimi: Leikki herätti lapsissa riemastusta ja tavaroita haettiin innolla. Teamsissa voittajan todentaminen oli kuitenkin vaikeaa, kun kaikkien lasten ruudut eivät olleet yhtä aikaa näkyvissä. Meitä oli onneksi linjoilla useampi akela, niin saatiin kisa jotenkuten pisteytettyä. Tässä leikissä on tärkeä keksiä riittävän helppoja tuotavia, että kaikilla on mahdollisuus osallistua: partiohuivi, jotakin oranssia, villasukka jne.

Pihan monimuotoisuusselvitys

Pihan monimuotoisuusselvitys tuli sudenpennuille tehtäväksi varsinaisen etäkokouksen jälkeen. Se tehtiin omalla kotipihalla käyttäen WWF:n valmista verkkolomaketta. Lomake antaa vastaukseksi testituloksen omasta pihasta.

Miten toimi: Epäselväksi jäi, tekivätkö sudenpennut tehtävää. Palautetta tai kommentteja lapsilta tai vanhemmilta ei tullut. Lomaketta on kyllä käytetty sen avaamisesta asti ahkerasti, eli jossakin päin maata pihoja testaillaan.

Alppiruusun arvoitus -mobiilipeli

Tein Seppo-pelialustalle Haagan alppiruusupuistoon ja sen lähialueille sijoittuvan mobiilipelin. Ideana pelissä on, että vastaus kuhunkin tehtävään löytyy kartalle merkitystä paikasta. Kotikaupunginosa tulee siis tutuksi rasteja kiertämällä.

Sama peli ei tietenkään sovellu oikein muille kuin haagalaisille partiolippukunnille, mutta jos haluat käydä kurkkimassa, millainen se on, se onnistuu kyllä: Mene verkkoselaimella osoitteeseen play.seppo.io. Kirjaudu pelaajana ja anna koodi ddea2c. Keksi joukkueelle nimi ja jatka peliin. Kysymykset saa auki vaikka et olisi lähelläkään rastin sijaintia.

Miten toimi: Jaoin pelin oman lippukunnan ryhmille ja vielä parille naapurilippukunnallekin. Reilun viikon aikana rastit on kiertänyt reilut kymmenen joukkuetta eli ei mitään isoja massoja mutta kuitenkin jonkin verran. Osalla on ollut teknisiä haasteita pelialustan kanssa.

Olen ikkunasta bongannut muutaman sudenpennun perheineen lähimmällä rastilla, mikä on ollut hauskaa. Reitin varrella olevaan kätköön on ilmestynyt hauskoja terveisiä. Parilta lapselta tai vanhemmalta on tullut palautetta, että oli kiva retki. Oletan, että ihan OK tehtävä siis!

Pantomiimi

Viimeksi yritimme pantomiimi-leikkiä etäyhteydellä: akela lähettää yksityisviestin sudenpennulle, joka sitten esittää viestissä saamaansa eläintä pantomiiminä.

Miten toimi: No eihän se toiminut meidän ison lauman kesken. Lapset eivät puhelimilta nähneet toisiaan, joten arvaamaan ei pystynyt. Pienellä laumalla voisi ehkä onnistua.

Perhosaskartelu

Sudenpennut saivat tehtäväksi askarrella tyhjästä vessapaperirullasta haapaperhosen. Ohje muokattiin tästä WWF:n askarteluohjeesta. Perhonen valittiin sillä perusteella, että vessapaperirullan hylsyjä löytynee kaikista kodeista.

Miten toimi: Ihan hyvin. Osa lähetti ryhmään kuvan askartelusta, osa ei.

Muita kokemuksia

Kokousalustana olemme käyttäneet yleensä Teamsia ja kerran Zoomia. Teams on lapsille tutumpi mutta Zoomin hyvä puoli on se, että (ainakin johtajat) näkevät kaikki lapset samalla ruudulla. Lapset itse käyttivät Zoomia paljon puhelimilla, joten heille näkyi vain parin kaverin kasvot. Täydellistä ratkaisua etäyhteyteen ei noille kahdeksan-yhdeksänvuotiaille ole vielä keksitty - sen verran erilaisia välineitä lapsilla on käytössään.

Kuulumiskierros on jo vakiintunut osaksi etäkokousta. Sudenpennut malttavat kohtalaisen hyvin kuunnella toisiaan - ehkä jopa paremmin kuin kololla - ja omien kuulumisten kertominen on tärkeää. Näin muutaman viikon jälkeen aika moni osaa jo laittaa mikrofoninkin päälle ja pois!

Sudenpennut saimaannorppina

Paperinorpan askartelu onnistuu helposti sudenpennuilta. Ohjeet löytyvät Saimaan kuutti ja lumiukko -opettajan oppaasta.

Pari vuotta sitten yhden meidän lippukunnan sudarilauman akelat hoksasivat, että Lemmikki-jäljen askel Tutustun eläintensuojeluun hoituu helpoiten sillä, että Nekku tulee vierailemaan lauman kokouksessa. Kas, kun askeleen kuvauksessakin mainitaan, että kokoukseen voi pyytää vieraaksi vaikkapa WWF:n edustajan. 😄

No, WWF:n edustajana en puhunut niinkään eläintensuojelusta vaan enemmän luonnonsuojelusta. Lumihiutaleet-lauman sudenpennut olivat kovasti kiinnostuneita monenlaisista uhanalaisista eläimistä. Keskityimme kuitenkin etupäässä saimaannorppaan kahdestakin syystä: ensinnäkin, minä itse koin mielekkääksi esitellä kotimaista lajia, ja toiseksi, kaikkihan norpista tykkäävät!

Tässä on muillekin akeloille vinkiksi joitakin kivoja keskustelunaiheista ja tekemisiä norppaan liittyen. Lisää löytyy esimerkiksi WWF:n Saimaan kuutti ja lumiukko - opettajan oppaasta. Oppaasta löytyvä Markus Majaluoman kirjoittama satu kuutista ja lumiukosta sopii hyvin uhanalaisia eläimiä käsittelevän kokouksen iltatarinaksi.

Norpan pesä -leikki

Saimaannorppa synnyttää poikansensa helmikuun lopulla jään päällä olevaan lumipesään. Kokouksessa voi leikkiä norppaa talvipesässä muodostamalla pesän seinät ja katto omista kehoista. Yksi leikkijöistä saa olla norppaemo ja toinen kuutti. Loput leikkijät muodostavat tiiviin piirin norppien ympärille ja kumartuvat toisiaan kohti niin, että norppien ympärille muodostuu turvallinen pesä.

Akela ryhtyy ketuksi ja tulee haistelemaan norpan pesää ulkopuolelta. Kettu haistelee ja tutkii pesää melko äänekkäästi ja vähän tunkeilevasti mutta ei pyri väkisin pesän sisälle. Pesä on tukeva eikä kettu pääse sen sisälle vahingoittamaan kuuttia! Lopuksi keskustellaan vielä siitä, miten tärkeä paksu lumipeite on pesivälle norpalle.

Kokemuksesta oppii: Alun perin kokeilin tätä leikkiä niin, että kettu yritti tosissaan päästä pesään sisälle. Siitähän vasta tappelu syntyi! Lumipesän seinät ryhtyivät suorastaan väkivaltaisiksi kettua kohtaan, ja kuutti puolestaan livahti pesästä ulos alta aikayksikön.

Kuutin sukellus -leikki

Tarvikkeet: vedenalaista tunnelmaa luovaa musiikkia, esim. Akvaario Camille Saint-Saënsin Eläinten karnevaalista

Saimaannorppa pystyy nukkumaan vedessä! Määritellään leikkialueen keskelle pesäalue, jonne kokoonnutaan aluksi. Musiikin alkaessa kuutit lähtevät sukeltamaan pesästä ja voivat tehdä itse keksimiään uimaliikkeitä. Vähän ajan päästä leikinjohtaja katkaisee musiikin, jolloin kuutteja alkaa nukuttaa ja he nyykähtävät lattialle nukkumaan. Kun musiikki jatkuu, kuutit heräävät ja jatkavat sukeltamista. Kunkin kuutin pitää aina unien välillä käydä pesäalueella haukkaamassa happea, minkä jälkeen sukeltamista voi jatkaa. Leikki loppuu, kun musiikki loppuu.

Tämä leikki saattaa johtajasta kuulostaa suorastaan tylsältä, mutta 6-7 -vuotiaat heittäytyvät siihen aivan tosissaan. Kun aikanaan kehittelimme tätä leikkiä Musut -lauman kanssa, osa tytöistä halusi sukellella kuutteina monta viikkokokousta peräjälkeen.

Lumitutkimuksia pihalla

Norppa on tosiaan lumesta riippuvainen laji. Norppakokous sopiikin hyvin pidettäväksi talviaikaan ja aiheeseen voi liittää lumen tutkimista ulkona.

Esimerkiksi talviretkellä voidaan tutustua lumen eristävyyteen. Kovalla pakkasella pannaan kahteen suljettuun astiaan vettä. Viedään aamulla molemmat astiat ulos, toinen avoimelle paikalle, esimerkiksi ulkopöydälle, ja toinen paksun hangen alle. Käydään iltapäivällä tutkimassa, onko vesi jäätynyt molemmissa astioissa. Voidaan myös mitata lämpötila lumen pinnalla ja hangen alla lähellä maan pintaa.

Mitä minä voin tehdä?

Saimaannorpan suurin uhka on ilmastonmuutos. Hyvänä kakkosena tulevat kalaverkot, joihin hukkuu joka vuosi kuutteja. Verkoilla kalastamista onkin tärkeä välttää Saimaalla. Sudenpentu voi omassa arjessaan tehdä monenlaisia ympäristövastuullisia valintoja, kuten syödä lautasen tyhjäksi, sammuttaa turhat sähkölaitteet ja olla lotraamatta pitkään suihkussa. Lauman kanssa yhdessä voidaan vaikkapa tutkia kolon energiankulutusta ja ehkä tehdä jokin energiansäästöä edistävä aloite lippukunnalle.

Saimaan alueella retkeilevän sudenpennun - ja isomman partiolaisen - on tärkeä muistaa norppaa etenkin pesimäaikaan kevättalvella. Rantakinoksiin ei sovi mennä häiritsemään pesintää.

Partiossa pimeys on mahdollisuus

Tähän aikaan vuodesta suomalainen huokaa ja valittaa pimeydestä. Marraskuun päivä on lyhyt ja joulukuussa on luvassa vielä pimeämpää. Partiojohtajan on kuitenkin turha harmitella pimeää. Pimeys antaa mahdollisuuksia moniin kivoihin juttuihin, joita ei voi valoisassa tehdä!

Pimeät leikit

Pimeällä voi leikkiä pimeäleikkejä! Vaikkapa ihan perinteinen piiloleikki muuttuu jännittäväksi, kun kololla onkin pilkkopimeää. Sokkoa tai murhaajaa on sopiva leikkiä pimeässä. Ulkona pimeä luo pihalle tai metsään uusia piiloja vaikkapa kirkonrottaan, kun varjoihin on vaikea nähdä. Vakoilu- ja varjostuspuuhat ovat myös pimeällä paljon jännittävämpiä kuin valoisalla. Majakka-leikin ihanuudesta kirjoitinkin jo viime vuonna.

Lyhdyt ja kynttilät

Myrskylyhdyn käytön harjoitteleminen on mielekästä nimenomaan pimeällä. Iltasatu on toki helpompi lukea valoisassa mutta tunnelma ei ole sama kuin kynttilän valossa. Kynttiläpolku lyhtyineen ja mietelauseineen kuului minun lapsuudessani ja nuoruudessani osaksi jokaista partioretkeä - toivoakseni sekään ei olisi aivan katoavaa kansanperinnettä.

Heijastinmaastis

Heijastinmaastis on pimeiden ohjelmien kuningas. Kotoa ja kavereilta kannattaa kerätä kaikki vanhat, kolhuiset heijastimet talteen, sillä tässä lajissa ei haittaa, vaikka heijastusteho olisi vähän heikentynyt. Kovin pitkään reittiin en ole saanut riivittyä riittävästi heijastimia, mutta lyhytkin rastirata pimeässä metsässä taskulamppujen kanssa riittää elämykseksi.

Muuttolintuleikki

Muuttolintuleikkiä leikimme sudenpentulauman kanssa silloin, kun suoritimme Luonnontuntemus -jäljen kohtaa, jossa tutustutaan eläinten talveen sopeutumiseen. Leikin periaate on tuttu maa-meri-laiva, ja samalla tulee muutaman lintulajin talveen sopeutuminen tutuksi.

Aluksi käytiin läpi neljän lintulajin talvehtiminen:

HAARAPÄÄSKY muuttaa talveksi trooppiseen Afrikkaan asti. Leikissä siis kohteena AFRIKKA.

HIPPIÄINEN, Suomen pienin lintu, saattaa muuttaa Keski-Eurooppaan mutta suuri osa kannasta pysyttelee Suomessa, eli leikissä kohteena KUUSIMETSÄ.

LAULUJOUTSEN muuttaa sulan veden perässä sen verran kuin tarvitsee - yleensä eteläiselle Itämerelle mutta saattaa pysyä leutona talvena Suomen vesillä. Leikissä siis kohteena ITÄMERI.

VARIS saattaa muuttaa etelään (tätä eivät muuten lapset yleensä tiedä) mutta saattaa myös pysytellä Suomessa talven yli. Leikissä kohteena KAUPUNKI.

Leikkialueellle sovitaan siis neljä paikkaa: Afrikka, kuusimetsä, Itämeri ja kaupunki. Leikinjohtaja huutaa ääneen yhden lintulajin nimen, ja koko lauma lähtee säntäämään kohti oikeaa määränpäätä. Aluksi tahti voi olla verkkainen eikä kukaan putoa pois, mutta muutaman harjoituskierroksen jälkeen voidaan aloittaa pudotuspeli: jos juoksee väärälle alueelle tai tulee viimeisenä perille, joko putoaa pelistä tai tulee huutajaksi.

Majakkaleikki

Talvella kannattaa partiossa ottaa ilo irti pimeydestä. Majakka on yksi hauskimpia pimeän ajan ulkoleikkejä! Tarvitsette taskulampun, kunnon ulkovaatteet sekä metsäisen alueen, jota ei ole valaistu.

Yksi leikkijä jää majakaksi, muut menevät piiloon. Majakka seisoo paikallaan ja kiertää hitaasti taskulampun kanssa ympyrää yrittäen nähdä muita leikkijöitä. Leikkijöiden tavoitteena on päästä koskettamaan majakkaa ilman, että tämä ehtii nähdä ja huutaa leikkijää nimeltä. Jos majakka näkee ja tunnistaa nimeltä jonkun leikkijän, tämä joutuu piiloutumaan uudelleen. Voidaan sopia jokin raja, jonka taaksi ainakin on palattava. Kun joku pääsee majakan luokse huomaamatta, hänestä tulee uusi majakka.

Pimeäleikit ovat hauskan jännittäviä ja ehkä jopa sopivasti pikkuisen pelottavia, ainakin sudenpentujen mielestä. Eläköön suomalainen kulttuuri, jossa lapset saavat olla pimeällä ulkona!