keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Onhan se vähän outo harrastus


Onhan se vähän outo harrastus. Huviksesi pissatat aamukolmelta vieraita lapsia, kun eivät uskalla mennä yksin pimeällä ulkohuussiin. Et saa nukkua tarpeeksi, kun ensimmäiset pirteät peipposet alkavat kuuden maissa kysellä, joko saa nousta. Päätä särkee, kun unohdit taas juoda vettä. Teet ruokaa ja joku valittaa, ettei se maistu ja miksei ole lihaa. 

Mutta on se silti. Lauantai-iltana kolmetoista alastonta tirriäistä istuu limittäin ja lomittain saunan lauteilla ja joku ehdottaa, että pidetään kuulumiskierros. Jokainen saa puheenvuoron, siitä pidetään huolta. Yhden pikkuveli on saanut nimen. Kaikilla on ollut kiva retki. Saunan jälkeen yhden karkit ovat kateissa, kaikki auttavat etsimisessä. Öisellä huussireissulla kuu paistaa ja tähdet loistavat kirkkaina. Aamulla hipsit kaivolle, linnut laulavat, tikat pärryyttävät ja auringon ensi säteet kultaavat puiden latvat. 


Kiitos tästä retkestä, se oli kiva.


Partioviikon kunniaksi kertauksena nämä tunnelmat maaliskuun sudenpenturetkeltä. Kirjoitin tämän silloin tuoreeltaan Instagramiin. Tulevia retkiä ja leirejä odotellessa! Omia sudenpentuja on jo ikävä, vaikka nähdään viikottain ruudun välityksellä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti