perjantai 11. toukokuuta 2018

Veden elämä kiehtoo - ja kastelee


Retket ja leirit tapahtuvat usein veden äärellä ja veden elämä herättää uteliaisuutta. Vesiluonto on myös mainittu monessa kohdassa partio-ohjelmaa, kuten sudenpentujen Meloja-jäljessä ja seikkailijoiden Itämeri-taitomerkissä. Lisäksi veden ja sen eliöiden tutkiminen sopii osaksi monta muuta partio-ohjelman osaa. Rantatutkimusten tekeminen ei siis ole hassumpi lisä partiojohtajan ideapakkiin.

Vesistö saattaa löytyä niin läheltä koloa, että rantaretkelle voi mennä vaikka viikkokokouksessa. Itse vierailin viime viikolla oman lippukuntani Leopardit-lauman kokouksessa ja kävimme tutkimassa läheistä Haaganpuroa.


Mitä rannalla kannattaa tutkia?

Vedessä kiinnostavat sekä itse vesi että veden ja rannan eliöt. Toisaalta rannat ovat oivallisia paikkoja tarkkailla ihmisen vaikutusta luontoon. Rantatutkimuksiin voikin sisällyttää monenlaista:
  • rannan piirteiden havainnointia: millainen ranta ja vesistö tämä on?
  • mittauksia: mitataan lämpötilaa, pH-arvoa ja näkösyvyyttä
  • eliöiden havainnointia: etsitään haavilla pikkueläimiä, tarkkaillaan lintuja ja tunnistetaan kasveja
  • roskatutkimuksia
  • ihmisen vaikutuksen arviointia

 

Mitä välineitä tarvitaan ja mistä niitä saa?


Havaintoja voi tehdä ilmankin välineitä, mutta kieltämättä monista välineistä on iloa. Tässä on muutama esimerkki välineistä, joita vesistön tutkimiseen voi käyttää. Kaikkea ei tosiaan kuitenkaan tarvita, varsinkaan kerralla!

Haavi on kiva mutta aika kallis kapine, jos kysymys on yhden kerran ohjelmasta. Lisäksi yksi haavi ei oikein riitä isolle ryhmälle.  Haavin voikin tarvittaessa korvata keittiösiivilällä - tai siivilästä saa nikkaroitua haavin lisäämällä siihen pitkän varren.

Kirkas, läpinäkyvä muovi- tai lasipurkki sopii sekä veden laadun arviointiin että pikkueläinten pyydystämiseen. Itse suosin muovipurkkia pienemmän särkymisvaaran vuoksi.

Lämpömittari ei kaivanne selityksiä - sillä mitataan veden lämpötila.

pH-liuskat tai -paperi ovat tarpeen, jos halutaan mitata pH-arvoja: onko tämän vesistön vesi hapanta vai emäksistä? Ja näitähän saa ostettua apteekista.

Pesuvati tai pari on hyvä varata mahdollisten ötökkälöytöjen ihailemiseen. Laskethan ötökät lopuksi samaan paikkaan, josta ne löydettiin!

Vesikiikari on havaintovälineiden kuningas, tai ainakin lapset jaksavat roikkua sen kanssa laiturilla tai rantavedessä vaikka kuinka kauan. Vesikiikarin ideana on estää pinnan heijastukset, jotta tarkkailija näkee pohjaan asti. Itse olen useana kesänä lainannut vesikiikarin töistä mökille ja lapset ovat maanneet laiturilla katselemassa rapuja. Vesikiikarin voi tehdä myös itse.

Valkolevyn eli secchi-levyn avulla mitataan järven näkösyvyys. Näkösyvyys kertoo veden sameudesta tai kirkkaudesta. Rehevissä järvissä näkösyvyys on pienempi kuin karuissa järvissä. Näkösyvyyslevynkin voi tehdä itse vaikka ämpärin kannesta!

Ötökkä- ja kasvikirjoja on kiva olla saatavilla. Niitä saa onneksi hyvin kirjastosta!

Vesitutkimusvälineitä ei tällä hetkellä taida saada lainaan esimerkiksi täällä meidän kotikulmilla eli pääkaupunkiseudulla ihan helposti. Hämeenlinnan seudulla sen sijaan kelpaa tutkia vesistöjä: kirjastosta voi lainata haaveja, mikroskooppeja ynnä muuta välineistöä! Jos tuttavapiirissä - tai lippukunnassa - on vaikkapa biologian opettajia, välineitä voi kysellä kesäleirille lainaksi joltakin koululta.

Lopuksi vielä yksi tuiki tarpeellinen varuste: kumisaappaat. Nämä onneksi kuuluvatkin melkein joka retken varustelistaan!


Valmiita materiaaleja


Seikkailijaohjelman Luonnonsuojelija-taitomerkissä mainitaan ihan nimeltä WWF:n Naturewatch-ohjelma. WWF:n materiaalipankista löytyykin vesien tutkimiseen kymmenisen vuotta vanhat Naturewatch Järven rannalla ja Naturewatch Itämeren rannalla -materiaalit, jotka ovat edelleen aivan käyttökelpoisia.

Jos kuitenkin haluat kokeilla jotakin vähän uutta - ja värikkäämpää - WWF julkaisi viime syksynä eräänlaisen Naturewatch 2.0 -materiaalin juurikin vesistötutkimuksiin. Paperimonisteiden sijaan materiaalia käytetään mobiililaitteella. Nimikin vaihtui: Suuri rantaseikkailu sopii sudenpentu- ja seikkailijaikäisille ja Vesistömysteeri tarpojille. Materiaalin voi ladata maksutta, kunhan kirjautuu ensin sen käyttäjäksi.




sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Yhdeksän hyvää syytä olla aikuisena partiossa

Kun ihmisellä on takana jo 35 vuotta partiouraa, kanssaihmiset välillä ihmettelevät. Miksi ihmeessä haluan edelleen harrastaa tätä samaa harrastusta? Kokosin tähän yhdeksän hyvää syytä, miksi. Nämä ovat toki henkilökohtaisia perusteita ja pätevät ensisijaisesti minuun itseeni - varmasti kuitenkin myös moneen muuhun!



1. Kun on paljon saanut, haluaa myös antaa

Tämä on sellainen perussyy. Partio on antanut minulle itselleni vuosien varrella niin paljon ja monenlaista, että haluan antaa myös muille saman mahdollisuuden. Selvä homma ja reilu peli. Tämä ei kuitenkaan ole ollenkaan ainoa syy sillä...

2. Se on kivaa

Toinen perussyy. Persoonani ja partio ovat ilmeisesti hyvä match. Partiossa tehdään kivoja asioita kivoissa paikoissa kivojen ihmisten kanssa, joten siellä oleminenkin on kivaa.

3. Saa kavereita - aikuisenakin

Aikuisena ei saa kovin usein uusia kavereita, Ja jos saa, he ovat usein samoista ympyröistä, joissa itse pyörii: samanikäisiä, samalta alalta, samanikäisten lasten vanhempia. Partiossa keski-ikäinen äiti-ihminen voi saada hyvän ystävän vaikkapa parikymppisestä opiskelijasta tai filosofian tohtori merikapteenista. Se on hauskaa - ja avartavaa!

4. Näkee omia vanhoja kavereita

Neljä vuotta sain vetää ryhmää joka viikko oman hyvän, lapsuudesta asti läheisen ystäväni kanssa. Koko aikuisaikanamme emme ole nähneet niin usein. Tuo aika on nyt takana mutta oli se hienoa niin kauan kuin sitä kesti! Ja vaikka ei tekisikään noin tiivistä yhteistyötä kenenkään vanhan ystävän kanssa, erilaisissa partiotapahtumissa törmää ihaniin vanhoihin tuttuihin.

5. Se voi olla lapsen ja vanhemman yhteinen harrastus

Oman lapsen johtajana on siitä kiva olla, että pääsee osaksi lapsen sellaista elämänaluetta, joka on useimmilta muilta vanhemmilta suljettu. Onhan siinä oma vaivansa, kun etsitään molemmille äiti- ja lapsi-roolien lisäksi partioroolit, mutta vaivannäkö ja sovittelu kyllä kannattaa. Itse olen ollut sudenpennun ja seikkailijan ryhmänjohtaja sekä samoajan matkanjohtaja ulkomaanmatkalla ja molemmista on lämpimät muistot - uskoakseni myös lapsella.

6. Oppii tuntemaan lapsen kavereita ja näiden vanhempia

Tämä on myös oman lapsen johtajan perustelu. Vanhemman näkökulmasta on mukavaa, kun tuntee hyvin lapsen parhaat kaverit. Kuopuksen teinivuosien mahdollista kapinaa voi odotella levollisin mielin, kun tuntee kavereiden lisäksi heidän vanhempansa. Mikä se olikaan se sananlasku lapsen kasvatuksesta ja koko kylästä?

7. Oppii kaikenlaista

Partio on varsin sivistävää. Vaikka aikuisen rooli ei ole itse opetella, opittua tulee vaikkapa tähtikuvioita, loimulohen tekemistä, ensiaputaitojen kertausta ja ryhmädynamiikkaa. Eniten oppii ehkä kuitenkin itsestään, edelleen.

8. Tulee retkeiltyä 

Me ruuhkavuotiset aiomme retkelle siihen tai tuohon luontokohteeseen mutta aina ei tule kuitenkaan lähdettyä. Partioharrastus lisää takuuvarmasti retkipäivien määrää!

9. Saa foorumin villeille ideoille

Seitsemäs ja viimeinen perusteluni taitaa olla se perimmäinen syy. Partiossa voi päästää irti sen hullun luovuuden, jolle ei työelämässä tai muissa aikuiskuvioissa aina ole sijaa. Saa tehdä asioita, jotka ovat hassuja tai vähän omituisia ihan vain siksi, että, no, tätä nyt tekee mieli kokeilla. Onhan sentään kysymyksessä harrastus, joka on iloinen leikki ja suuri seikkailu.

Mikä-Mikä-Leiri oli silkkaa satua




Toinen tähti oikealle ja sitten suoraan länteen - sieltä löytyi sudenpentujen ja seikkailijoiden Mikä-Mikä-Leiri Roihu-kesänä 2016. Leiriohjelmaan haettiin inspiraatiota J.M. Barrien saturomaanista Peter Pan.

Tarinaa on käytetty partiossa kehystämään erilaisia tekemisiä aina. Leirillä tai retkellä onkin yleensä jokin tarinallinen teema. Yksittäisen aktiviteetinkin voi kehystää tarinalla. Jokaisessa tapahtumassa johtajat joutuvat kuitenkin erikseen miettimään, onko tarina itse keksitty vai tartutaanko johonkin valmiiseen tarinaan, ja miten uskollisesti tarinaa seurataan.

Mikä-mikä-leirillä emme pyrkineet käymään pitkän romaanin koko tarinaa läpi vaan se toimi nimenomaan kehyksenä. Suurleirikesä oli lippukunnalle haastava, kun yksi kesäleiri ei riittänyt, vaan Roihun näkökulmasta liian nuorille lapsille piti järjestää erikseen leiri. Vain viikonlopun mittainen leiri teemoittui mukavasti Mikä-Mikä-Maan eri asukkaiden mukaan. Satu nivoutui mukaan mukavasti mutta ei liian määräävästi. Sadun voimaa korostivat jo etukäteen samoajalapseni leirikirjeisiin tekemät teemaan liittyvät kuvitukset.



Kadonneet tytöt (tyttölippukunta - siksi paikalla ei ollut yhtään poikaa) jaettiin vartioihin, jotka nimettiin kadonneittein poikien nimillä: Kaksoset, Hoikkajalat, Pörröt, Piikit ja Tottelit. Kadonneitten tyttöjen nimiohjelma sisälsi tutustumista leirialueeseen maastiksen muodossa.



Merenneidot ovat tunnetusti innokkaita koristelemaan itseään, minkä vuoksi merenneito-ohjelmassa askarreltiin iloisen värikkäät avaimenperät. Intiaanien ohjelmaan haettiin ideoita seikkailijoiden Intiaani-taitomerkistä: tehtiin ruokaa nuotiolla sekä luonnonantimista että ilman astioita, tosin kahta eri ruokalajia - nokkoslettuja ja nuotioperunoita. Keijukaisohjelmassa puolestaan tutkittiin luontoa ja löydettiin kaikenlaista pientä ihmeteltävää, kuten aivan pieniä sammakoita! Keijukaiset myös keittelivät luonnon omaa yrttiteetä.



Sunnuntaiaamuna lapset olivat varovaisen levottomia: jospa edessä sittenkin olisi jokin koe? Leirinjohtajana en kuitenkaan ehtinyt edes julistaa koetta alkaneeksi, kun lipunnostossa huomattiin merirosvojen hyökäneen leiriin. Salossa liehui valmiiksi merirosvolippu! Tytöt saivat ratkoa erilaisia pulmia rasteilla ennen kuin merirosvot saatiin karkotettua ja rauha palautettua leiriin.

Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein onnistunut leiri! Lyhyen viikonloppuleirin järjestäminen oli ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin SuSe-leirin jättäminen toteuttamatta resurssien puutteessa. Mikä-Mikä-Maa teemana antoi ohjelmalle kehyksen ja samalla tilaa monipuoliselle tekemiselle.







perjantai 4. toukokuuta 2018

Keväinen retkiruokavinkki: nokkosletut


Näin toukokuussa nokkonen ja muut villiyrtit ovat parhaimmillaan. Niitä kannattaakin lisätä myös partioretken ruokalistalle. Nokkosletut ovat hauska ja helppo nuotioruokalaji, joka saattaa aiheuttaa hämmästystä lapsissa mutta maistuu varmasti sudenpennuillekin. Kas tässä ohje:

Nokkosletut (6-8 hengelle)

1 litra maitoa
5 munaa
6 dl vehnä- tai lettujauhoja
1 tl suolaa
loraus öljyä
hiukan mustapippuria
iso kulhollinen nuoria nokkosia
(vähän ruohosipulia tai muita villiyrttejä, jos on saatavilla ja haluat)
margariinia

Kerää nokkoset kulhoon saksilla hanskat kädessä puhtaasta paikasta - huussin tai navetan takaa ei pidä kerätä! Nokkoset on hyvä ryöpätä nopeasti kuumassa vedessä keräämisen jälkeen.

Tee lettutaikina valmiiksi ja anna turvota vähän aikaa. Silppua nokkoset pieneksi silpuksi ja lisää taikinaan. Paista letut nuotiopannulla nuotiolla. Tarjoa puolukka- tai muun hillon kanssa.


Nokkosletut onnistuvat pienimpienkin sudenpentujen kanssa, kunhan on tarpeeksi johtajia auttamassa. Paistaminen voi kuitenkin tuntua pienestä sen verran työläältä, että yksi lettu per pää riittää. Yksi lettu ei välttämättä kuitenkaan vielä täytä vatsaa, joten vähän muutakin ruokaa on hyvä varata lettujen rinnalle!

Nokkosen kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuden piiriin. Jos nokkonen ei syystä tai toisesta maistu tai sitä ei kasva retkipaikalla, lettutaikinaan voi laittaa muitakin villiyrttejä, kuten vaikkapa vuohenputkea.



perjantai 16. helmikuuta 2018

Sudenpennut saimaannorppina

Paperinorpan askartelu onnistuu helposti sudenpennuilta. Ohjeet löytyvät Saimaan kuutti ja lumiukko -opettajan oppaasta.

Pari vuotta sitten yhden meidän lippukunnan sudarilauman akelat hoksasivat, että Lemmikki-jäljen askel Tutustun eläintensuojeluun hoituu helpoiten sillä, että Nekku tulee vierailemaan lauman kokouksessa. Kas, kun askeleen kuvauksessakin mainitaan, että kokoukseen voi pyytää vieraaksi vaikkapa WWF:n edustajan. 😄

No, WWF:n edustajana en puhunut niinkään eläintensuojelusta vaan enemmän luonnonsuojelusta. Lumihiutaleet-lauman sudenpennut olivat kovasti kiinnostuneita monenlaisista uhanalaisista eläimistä. Keskityimme kuitenkin etupäässä saimaannorppaan kahdestakin syystä: ensinnäkin, minä itse koin mielekkääksi esitellä kotimaista lajia, ja toiseksi, kaikkihan norpista tykkäävät!

Tässä on muillekin akeloille vinkiksi joitakin kivoja keskustelunaiheista ja tekemisiä norppaan liittyen. Lisää löytyy esimerkiksi WWF:n Saimaan kuutti ja lumiukko - opettajan oppaasta. Oppaasta löytyvä Markus Majaluoman kirjoittama satu kuutista ja lumiukosta sopii hyvin uhanalaisia eläimiä käsittelevän kokouksen iltatarinaksi.

Norpan pesä -leikki

Saimaannorppa synnyttää poikansensa helmikuun lopulla jään päällä olevaan lumipesään. Kokouksessa voi leikkiä norppaa talvipesässä muodostamalla pesän seinät ja katto omista kehoista. Yksi leikkijöistä saa olla norppaemo ja toinen kuutti. Loput leikkijät muodostavat tiiviin piirin norppien ympärille ja kumartuvat toisiaan kohti niin, että norppien ympärille muodostuu turvallinen pesä.

Akela ryhtyy ketuksi ja tulee haistelemaan norpan pesää ulkopuolelta. Kettu haistelee ja tutkii pesää melko äänekkäästi ja vähän tunkeilevasti mutta ei pyri väkisin pesän sisälle. Pesä on tukeva eikä kettu pääse sen sisälle vahingoittamaan kuuttia! Lopuksi keskustellaan vielä siitä, miten tärkeä paksu lumipeite on pesivälle norpalle.

Kokemuksesta oppii: Alun perin kokeilin tätä leikkiä niin, että kettu yritti tosissaan päästä pesään sisälle. Siitähän vasta tappelu syntyi! Lumipesän seinät ryhtyivät suorastaan väkivaltaisiksi kettua kohtaan, ja kuutti puolestaan livahti pesästä ulos alta aikayksikön.

Kuutin sukellus -leikki

Tarvikkeet: vedenalaista tunnelmaa luovaa musiikkia, esim. Akvaario Camille Saint-Saënsin Eläinten karnevaalista

Saimaannorppa pystyy nukkumaan vedessä! Määritellään leikkialueen keskelle pesäalue, jonne kokoonnutaan aluksi. Musiikin alkaessa kuutit lähtevät sukeltamaan pesästä ja voivat tehdä itse keksimiään uimaliikkeitä. Vähän ajan päästä leikinjohtaja katkaisee musiikin, jolloin kuutteja alkaa nukuttaa ja he nyykähtävät lattialle nukkumaan. Kun musiikki jatkuu, kuutit heräävät ja jatkavat sukeltamista. Kunkin kuutin pitää aina unien välillä käydä pesäalueella haukkaamassa happea, minkä jälkeen sukeltamista voi jatkaa. Leikki loppuu, kun musiikki loppuu.

Tämä leikki saattaa johtajasta kuulostaa suorastaan tylsältä, mutta 6-7 -vuotiaat heittäytyvät siihen aivan tosissaan. Kun aikanaan kehittelimme tätä leikkiä Musut -lauman kanssa, osa tytöistä halusi sukellella kuutteina monta viikkokokousta peräjälkeen.

Lumitutkimuksia pihalla

Norppa on tosiaan lumesta riippuvainen laji. Norppakokous sopiikin hyvin pidettäväksi talviaikaan ja aiheeseen voi liittää lumen tutkimista ulkona.

Esimerkiksi talviretkellä voidaan tutustua lumen eristävyyteen. Kovalla pakkasella pannaan kahteen suljettuun astiaan vettä. Viedään aamulla molemmat astiat ulos, toinen avoimelle paikalle, esimerkiksi ulkopöydälle, ja toinen paksun hangen alle. Käydään iltapäivällä tutkimassa, onko vesi jäätynyt molemmissa astioissa. Voidaan myös mitata lämpötila lumen pinnalla ja hangen alla lähellä maan pintaa.

Mitä minä voin tehdä?

Saimaannorpan suurin uhka on ilmastonmuutos. Hyvänä kakkosena tulevat kalaverkot, joihin hukkuu joka vuosi kuutteja. Verkoilla kalastamista onkin tärkeä välttää Saimaalla. Sudenpentu voi omassa arjessaan tehdä monenlaisia ympäristövastuullisia valintoja, kuten syödä lautasen tyhjäksi, sammuttaa turhat sähkölaitteet ja olla lotraamatta pitkään suihkussa. Lauman kanssa yhdessä voidaan vaikkapa tutkia kolon energiankulutusta ja ehkä tehdä jokin energiansäästöä edistävä aloite lippukunnalle.

Saimaan alueella retkeilevän sudenpennun - ja isomman partiolaisen - on tärkeä muistaa norppaa etenkin pesimäaikaan kevättalvella. Rantakinoksiin ei sovi mennä häiritsemään pesintää.

perjantai 26. tammikuuta 2018

Luontoa voi tutkia talvellakin

Luonnontutkimus tuppaa partiossa helposti unohtumaan vain kevään, kesän ja syksyn aktiviteetiksi. Talvi on kuitenkin loistavaa aikaa luontoretkeilyyn! Talvessa on paljon mielenkiintoista tutkittavaa, liittyen vaikkapa eri eliölajien talveen sopeutumiseen, lumeen ja sen ominaisuuksiin tai ihmisten talveen. 


Nämä esimerkit ovat peräisin WWF:n materiaalista Naturewatch Talvella. Koko paketin tutkimuslomakkeineen saa ladattua maksutta verkosta. Sudenpennuille ja seikkailijoille sopiva versio löytyy täältä, ja tarpojille ja samoajille sopiva vaativampi versio täältä. Tehtävälomakkeet ohjaavat hyvin tekijäänsä - riittää, että johtajana viet ryhmäsi luontoon!

Millainen talvi tämä on?

Tutkitaan talven säätä ja pohditaan, millainen talvi tänä vuonna on. Lämpötilaa, pilvisyyttä ja sateisuutta voidaan arvioida pikaisesti jokaisessa viikkokokouksessa vaikka yhden kuukauden ajan. Samalla on kiva mitata lumen syvyys. Tuloksia voi sitten verrata Ilmatieteen laitoksen sivuilta löytyviin kuukausitilastoihin. Onko tämä talvi leuto, kylmä vai tavanomainen? Entä vähä- vai runsasluminen?

Talvinen linturetki

Talvi ei ole ollenkaan hassumpi ajankohta tehdä linturetki. Itse asiassa, jos haluaa opetella tuntemaan lintuja, harjoittelu kannattaa aloittaa juurikin kevättalvella, kun ensimmäiset linnut aloittelevat keväisiä laulujaan mutta laulajia on vielä vähän. Lintuja on myös helppo bongata ruokintapaikoilta tai pieniltä avoimen veden alueilta. Samalla voidaan tutkia linnun koon vaikutusta lämmönhukkaan.

Merkkejä nisäkkäistä

Partioretkellä pääsee harvemmin näkemään luonnonvaraisia nisäkkäitä - sen verran äänekästä porukkaa on useimmiten liikkeellä. Nisäkkäiden havainnoiminen on muutenkin vaikeampaa kuin lintujen tai kasvien. Talvella nisäkkäiden jälkiä on kuitenkin mahdollista tutkia. Mikä otus tästä juoksi? Kuka onkaan käynyt täällä ruokailemassa? Ohjeita lumijälkien tunnistamiseen löytyy esimerkiksi täältä.

Lumi on eriste

Lumen eristävä vaikutus on tarpeen monelle eläin- ja kasvilajille. Tarpeen se on myös lumiluolassa nukkuvalle partiolaiselle! Lumen eristämiskykyä voi helposti tutkia ihan vain mittaamalla ilman lämpötilan sekä lämpötilan lumen alla. Kovalla pakkasella eroa voi olla paljonkin.

Ihmisten talvi

Koloiltana kaupungissa tai taajamassa voi tehdä pientä tutkimusta siitä, miten ohikulkijat ovat varautuneet talviseen säähän. Kuinka monella on pipo? Entä kaulaliina tai heijastin? Ovatko ohikulkijat mielestänne pukeutuneet sään mukaisesti?



perjantai 1. joulukuuta 2017

Askarteluvinkki: Jalkapallopeli

Saksan leiriltä taskun pohjalle tarttui muutamia kivoja askarteluideoita. Tässä niistä yksi: kartonkirasiasta askarreltu jalkapallopeli.


Peliin tarvitset sopivan kokoisia kartonkirasioita - meidän keittiössä myslipaketit näyttäisivät olevan sopivimpia mutta muukin varmasti käy - pillejä, kumilenkkejä, pikkuisia pyykkipoikia, teippiä, sakset ja peitevärejä, tusseja tms. iloisenvärisiä maalaustarpeita. Pieni pallo on myös tarpeen joko valmiina tai itse askarreltuna.

Meidän leirilippukunnan seikkailijaikäiset pienet pojat väkersivät näitä varsin innostuneina. Kuvan peli on 11-vuotiaan Arien tekemä. En kuitenkaan yhtään epäile, etteivätkö tytötkin innostuisi tällaisesta askartelusta!