Aikamatkailun alkeita Seurasaaressa

Nykyajan kalliomaalauksia

Vietimme lauantaina sudenpentujen kanssa nelisen tuntia Seurasaaressa Aikamatkailun alkeet -retkellä. Retki toteutettiin mahdollisimman koronaturvallisesti pienissä ryhmissä, jotka lähtivät porrastetusti kiertämään rasteja. Tässä iloksesi muutama rasti-idea hauskimmasta päästä:

Kalliomaalauksia kivikaudella

Tervetuloa kivikaudelle! Kivikausi oli aika, jolloin ei osattu vielä käyttää mitään metalleja, vaan työkalut ja muut tavarat tehtiin esimerkiksi kivestä, puusta, luusta tai eläinten nahoista. Kuitenkin jo kivikauden ihmiset osasivat tehdä taidetta.

Tässä näette kuvia suomalaisista vanhoista kalliomaalauksista. Ne on tehty punamullasta tehdyllä maalilla kallion pintaan. Maalauksiin on piirretty ihmisten tärkeinä pitämiä asioita, kuten esimerkiksi saaliseläimiä.

Teidän tehtävänne on tehdä kalliomaalauksia tälle kalliolle. Saat itse miettiä, mitä maalaat. 

Maalattiin siis kalliomaalauksia vesiväreillä kallioon. Vähän näpit palelivat raesateessa mutta hienoja tuli!

Atrainhommia Antiikin Kreikassa

Tervetuloa Antiikin Kreikkaan, 400-luvulle ennen ajanlaskun alkua! Muinaiset kreikkalaiset uskoivat monen erilaisen jumalan olemassaoloon, joista kullakin oli erilainen tehtävä. Jumalat asuivat Olympos-vuorella. Ylijumala Zeus oli myös taivaan ja ukkosen jumala. Muista jumalista ja jumalattarista esimerkiksi Artemis oli kuun jumalatar ja eläinten suojelija. Athene taas oli viisauden jumalatar ja Poseidon meren jumala.

Meren jumala Poseidonin kädessä kuvissa nähdään yleensä kolmikärkinen atrain. Teidän tehtävänne on näpertää itsellenne omat atraimet.

Lapset näpersivät tikuista omat kolmipiikkiset atraimet. Rastihenkilö kertoi lisäksi Kreikan taruja. 

Salaperäinen riimuviesti

Tervetuloa viikinkien aikaan 900-luvulle ajanlaskun alun jälkeen!

Minä olen viikinkineito Gudrun ja minulla on ongelma. Minun piti tavata poikaystäväni Harald täällä, mutta kun tulin paikalle, näin vain kaukaa, kuinka hän juoksi kiljuen tiehensä. Harald jätti minulle tällaisen riimuilla kirjoitetun viestin, mutta harmi kyllä meille tytöille ei ole opetettu lukemista. Osaisitteko te auttaa? Täältä lähistöltä saattaa löytyä jotain vinkkejä siihen, miten riimuja luetaan.

Lapset etsivät vihjeitä maastosta ja tulkitsivat niiden avulla viestin. Maastoon oli piilotettu seitsemän vihjettä, joissa oli riimu ja vastaava äänne samassa. Lopulta viestiksi paljastui "Varo karhua" eli Harald oli säikähtänyt karhua ja juossut karkuun.

Riimut, joita käytin mallina, löysin täältä.

Mustien limujen arvoitus

Tervetuloa vuoteen 1952! Tämä onkin ollut täällä Helsingissä melkoinen vuosi. Tiesittekö, mitä jännittävää kesällä tapahtui? (Olympialaiset.)

Olympialaisten yhteydessä Suomeen tuotiin uutta, erikoista juomaa Amerikasta: Coca-Colaa. Se on mustaa ja kuplivaa. Seuraavaksi saattekin kokeilla, tunnistatteko erilaiset mustat limut.

Lapset maistelivat eri kannuissa olevia limuja omista mukeistaan. Ryhmä arvasi, missä on mitäkin. Meillä oli neljä eri juomaa: Coca-Cola, Pepsi Max, Dr. Pepper ja Julmust. Tämä rasti oli viimeinen ja lapset todellakin nautiskelivat!

Pimeää energiaa ja pimeitä kaloja

Jos tämänpäiväinen kokous ei mennyt ihan niin kuin toivoin, viime viikolla sujui mukavammin. Olimme syksyn alussa valinneet teemaksi energiansäästön, mutta edellisenä iltana muistin, että Haaganpurossahan ovat taimenet parhaillaan kutemassa. Ympättiin siis energia ja taimenet samaan kertaan.

Taimenia on helpoin nähdä, jos lähestyy puroa hiljaa ja varovasti ja valaisee vettä vasta rannalle päästyään.

Energia-suunnistus pilkkopimeällä pihalla

Meillä on iso lauma ja vilkkaita lapsia, eikä ulkokokouksissa ole helppo rauhoittua keskustelemaan. Kaiken ohjelman - tai vähintäänkin suuren osan tekemisestä - on hyvä olla toiminnallista ja sellaista, ettei pitkiä selityksiä tarvita. Niinpä päädyin toteuttamaan energiateeman suunnistuksena enkä esimerkiksi keskustelun muodossa.

Tulostin WWF:n materiaalipankista neljä kappaletta Riittääkö virtaa -sarjakuvia (teksteillä) ja lisäsin niihin yksinkertaiset, energiansäästöön liittyvät kysymykset:

• Mihin kaikkeen energiaa käytetään?
• Miten kotona voi säästää energiaa?
• Miten liikenteessä voi säästää energiaa?
• Tiedätkö jonkin energiansäästökonstin, jota kaveri ei ole kokeillut? Kerro siitä.

Piirsin kartan kolon pihapiiristä ja sijoitin rastit sinne. Tytöt suunnistivat pareittain taskulamppujen kanssa ja etsivät rastit. Tämä oli näppärä ja toimiva tehtävä, ja sarjakuvat olivat kuulemma kivoja.

Taimenia väijymässä

Tiivistahtisessa kokouksessa riennettiin seuraavaksi noin vartin kävelymatkan päähän kololta, Kauppalanpuistoon, Haaganpuron rantaan. Kerkesin juuri ja juuri antaa ekat ohjeet puron rannan lähestymisestä, kun viereen kurvasi polkupyörällä sinitakkinen, tutun näköinen mies. Vaelluskala ry:n Henrik Kettunen osui sattumalta paikalle yhtä aikaa!

Henkka nappasi meidät siitä mukaansa, neuvoi parhaat taimenenbongauspaikat ja kertoi, että purossa on aiemmin samana päivänä nähty kaksi isoa merestä noussutta naarasta. Näimme tai ainakin kuulimme toisen niistä sekä lisäksi pienempiä, pysyvästi purossa asuvia taimenia. Kutevien kalojen tarkkailu pimeällä on jännittävää - ja ylipäätään parasta partiossa on juosta pimeässä taskulamppujen kanssa.

Ihan hurjan kiva partiokokous siis!

Ulos kololta kelillä kuin kelillä

Minulla alkaa olla jo ikävä kololle. Kololla on lämmintä ja valoisaa ja mukavaa.

Koronavuonna 2020 syksyn alussa tuntui helpottavalta ajatella, että voidaan pitää sudenpentujen kokoukset kasvokkain, vaikka sitten oltaisiin ulkona koko syksy. Kevään etäpartiohommat pelittivät sudenpentujen kanssa vain väliaikaisena hätäratkaisuna - pitemmän päälle en ole pienten kanssa yhtään innostunut etäilemään. Tervehdin siis ulkokokouksia ilolla. Äkkiäkös sitä suunnittelee eri teemoista ulko-ohjelmaa. Pidetään tartuntariski matalana, kun ollaan pelkästään ulkona.

Ulkosyksyä on helppo ideoida elokuussa, kun aurinko paistaa ja illat ovat valoisia. Meillä on ollut hyvä tuuri säiden suhteen, mutta kyllä näin marraskuun alussa sisälle kololle alkaa olla jo vähän ikävä. Kiitos reilu viikko sitten tapahtuneen normaaliaikaan siirtymisen, kolon pihavalotkin syttyvät vasta kuudelta, jolloin yö on tähän aikaan vuodesta jo sysimusta. (Tämä onneksi lienee korjattavissa yhteydenotolla huoltoyhtiöön.) No, vielä tsempataan ulkokokousten kanssa. Saa nyt nähdä, kuinka kauan!

Ulkoilu on välineurheilua

Hommat ulkona sujuvat mukavammin, jos varusteet ovat oikeat. Ensinnäkin, lasten varusteet: riittävän lämpimät vaatteet sekä se, että kännyköille ja muulle pikkutavaralle olisi laukku tai edes tasku, johon ne sopii sujauttaa. Valitettavasti tässä tuntuu tapahtuvan lapsilla käänteistä oppimista toiselta luokalta kolmannelle siirryttäessä... pipoja on vähemmän ja pikkutavaraa enemmän kuin viime vuonna.

Toiseksi, omat varusteet. Ihan itselle muistiin: älä, aikuinen, lähde partioon liian kevyissä vaatteissa. Kolmanneksi, pimeävarusteet: taskulamppu ja heijastimet vakiona lapsilla ja aikuisilla.

Neljänneksi, rauhallisia "sisätekemisiä" voi tehdä ulkonakin, jos olosuhteet ovat oikeat, ja olosuhteita voi vähän avittaa sopivilla lisävälineillä. Alkusyksystä hommasin lippukunnalle kassillisen istuinalustoja ja kirjoitusalustoja, jotka helpottavat kummasti piirtämistä ja kirjoittamista ulkona. Samaten kuulumiskierros ja satuhetki rauhoittuvat, kun on lämmin istua maassa. Ehkä jo ensi viikolla suoriudun kaivamaan myös sen myrskylyhdyn esille iltasadun ajaksi...

Aina ei mene ihan putkeen

Nyt kun sisällä ei yksinkertaisesti olla oltu, olen ihan yllättynyt siitä, miten paljon sudenpentujen ohjelmaan oikeastaan sisältyy sisätekemistä. Aika monessa askeleessa tehtävävinkit ovat askartelua, keskustelua, tiedonhakua ja muuta sellaista, jonka toteutuminen tuulessa, sateessa ja pimeässä ei ole ihan yksinkertaista. 

Esimerkiksi tänään teimme Kotiseutu-jäljestä askeleen "Tunnen kotipaikkani nimen, tarinan ja osaan etsiä sen kartasta", meidän kohdalla siis Helsinkiin liittyen. Suunnittelu jäi vähän viime tippaan, kun vastuuvuorossa ollut akela joutuikin olemaan töissä. Oli selvää, että mitään tiedonhakua tai karttapalapelin askartelua ei tuulisella ja pimeällä pihalla tulla tekemään. Hätäisesti kehittelin mielestäni oikein kivan, toiminnallisen idean, joka meni näin:

1) Jaetaan lauma kolmeen ryhmään. Jokainen ryhmä saa tyhjän Suomen kartan ja piirtää sinne Helsingin sijainnin ja tulee sitten näyttämään sijainnin akelalle. (Tämä vielä sujui ihan mukavasti.)

2) Jokainen ryhmä saa nipun tapahtumia Helsingin historian varrelta. Ryhmä lukee ne ääneen ja käy sitten sijoittamassa ne maassa olevalle aikajanalle (naruun pyykkipojilla kiinnitetyt vuosiluvut).

Tämä jälkimmäinen oli ihan tosi kiva idea - sisälle. Ja ehkä ennemmin seikkailijoille kuin sudenpennuille. Tuulisena iltana viritimme ulos vain yhden aikajananarun (virhe! olisi pitänyt olla joka ryhmälle oma), jolloin nopein ryhmä kerkesi vetäistä omat tapahtumansa narulle ja toiset valittivat, etteivät näe vuosilukuja. Rehellisesti sanottuna hirveä säätö ja riitaakin siitä tuli. Lisäksi tapahtumia oli liikaa (yhteensä yhdeksän), kun kolmasluokkalaisille olisi hyvin riittänyt vaikka viisi. Niissä olisi ollut ihan riittävästi ihmettelemistä! 

Olympialaisten ajankohta mietitytti sudenpentuja. Moni tiesi, että niistä on "ihan tosi kauan aikaa". Tässä oltiin hienosti oikeilla jäljillä vaikka ei arvaus ihan oikeaan vuoteen osunutkaan.

Olisihan sen voinut tehdä myös näin

Kuten todettu, aikajanoja olisi voinut olla joka ryhmälle oma. Näin olin alun perin ajatellut, mutta kovassa tuulessa lappujen pysyminen narulla oli vähintäänkin kyseenalaista, joten yksi naru tuntui hetken verran riittävältä. Juu ei, kun sudenpentuja on yhteensä 16.

Toisaalta homman olisi voinut tehdä myös niin, että joka lapsella olisi ollut vain yksi tapahtuma, ja he olisivat yhdessä järjestäytyneet sellaiseen järjestykseen, jossa ajattelivat tapahtumien olevan. Tai ehkä valinneet tapahtumalleen vuosiluvun.

Aina ulkohommat eivät siis mene ihan putkeen, vaikka akelalla olisi partiojohtajakokemusta hyvinkin 30 vuotta ja ammattinimikkeenä ympäristökasvatuksen johtava asiantuntija. Ehkä ensi kerralla taas sujuu! 😂