Sudenpennun ympäristöpassi

Kun sudenpentulauman toinen akela on ammatiltaan ympäristökasvattaja, on aika selvä juttu, että yksi kolmen vuoden aikana suoritettavista jäljistä on Ympäristön suojelu. Keskustelimme akelaparini Erjan kanssa jo ensimmäisenä vuonna merkin suorittamisesta, mutta totesimme, että sen sisällöt ovat sen verran vaativia, että ne sopivat hyvin suoritettaviksi vasta viimeisenä vuonna. Ympäristön suojelu -jäljestä tulikin yksi viimeisen vuoden pitkistä projekteista.

Ympäristön suojelu -jälki on minun makuuni aika jätepainotteinen - puolet askeleista liittyy suoraan jätteisiin ja lopuistakin kahteen (kirpputorivierailu ja lelunvaihtopäivä) liittyy jätteiden synnyn ehkäisyn näkökulmia, jos siis pelkistä jätteistä haluaisi puhua. Meillä oli kuitenkin ajatuksena tutustua ympäristönsuojeluun hiukan laajemmin. Käytimmekin tulkinnan vapautta ja kävimme mm. jätevedenpuhdistamon tai kaatopaikan sijaan Luonnontieteellisellä museolla tutustumassa ilmastonmuutosaiheiseen näyttelyyn Muutosta ilmassa. Kyllä kannatti! Näyttely oli hyvin tehty ja tutkittavaa ja pohdittavaa riitti sekä lapsille että aikuisille.

Samaa logiikkaa noudattaen askeleessa Kerään roskan päivässä päätimme hiukan monipuolistaa tehtävää. Laadin tehtävää varten Musujen oman ympäristöpassin, jossa oli useita erilaisia sudenpennulle mahdollisia ympäristötekoja. Lapset saivat sitten kerätä rasteja näistä valintansa mukaan. Aikaa oli pari viikkoa. Osa keräsi ahkerasti, osa ei oikein muistanut, mutta kaikki olivat tehneet ainakin jotakin. Tarkoitus ei ollut syyllistää yhdeksänvuotiaita vaan yrittää keksiä tapoja, joilla kukin heistä voisi auttaa ympäristönsuojelussa.

Passia en pysty liittämään suoraan tänne blogiin, mutta tällaisia tehtäviä siinä oli:

• Muistin sammuttaa turhat valot ja sähkölaitteet
• Keräsin roskan tai roskia maasta
• En heittänyt koko päivänä yhtään ruokaa roskiin
• Kuljin jalkaisin tai pyörällä vaikka olisin voinut pyytää autokyydin
• Autoin kotona jätteiden lajittelussa
• Oma ympäristötekoni

Roskahommien kylkeen halusimme siis ottaa myös sellaiset ympäristövaikutuksiltaan merkittävät arjen teot kuin liikkumis- ja ruokavalinnat. Oma ympäristöteko antoi lapselle mahdollisuuden omaan ideointiin ja toisaalta lisäsi valinnan vapautta siinä tapauksessa, että perheen aikuisten määrittelemät käytännöt sulkivat jonkin toisen teon pois. En enää tarkkaan muista, mitä omia ympäristötekoja lapset olivat keksineet, mutta mukana taisi olla ainakin lyhyitä suihkuja, kasvisten syömistä ja eläinten hoitamista. Sudenpentuikäiselle eläimet ovat tärkeitä ja paras syy huolehtia myös ympäristöstä.