Seikkailu Meksikossa

Mainitsin jo eilen, että olimme viime viikonloppuna lippukuntaretkellä, jonka teemana oli matka maailman ympäri. Oma suunnitteluvastuuni koski alkuillasta pidettyä Meksikon vierailua, jonka ajattelin liittää tähän.

Yli kuudenkymmenen hengen retki järjestettiin Kiljavan Kassulla, jossa on sähköt ja juokseva vesi. Ohjelma suunniteltiin siten, että voimme saunottaa lapset seikkailun lomassa - Kassun sauna on melko pieni. Sademetsävyöhykkeelle olisi varmasti voinut keksiä muutakin... Ohjelma oli kiertävä, eli kustakin pisteestä aloitti yksi ryhmä.

Rasti 1. Chihuahua - Meksikolainen syntymäpäivä 

Rastin aihe: Meksikolainen tyttö nimeltä Abelinda viettää tänään syntymäpäiviään, ja olette tervetulleita mukaan juhliin!

Mitä tapahtuu: Meksikolainen musiikki soi ja leikitään pinjata-leikkiä

Tarvitaan: Joka ryhmälle oma pinjata (näitä voidaan askarrella yhdessä ennen ohjelmaa), musiikkia

Rasti 2. Ciudad de México - Kuolleiden päivä

Rastin aihe: Meksikossa ei vietetä Halloweeniä, mutta sen sijaan siellä on tapana juhlia marraskuun alussa kuolleiden päivää. Synkästä nimestään huolimatta kyseessä on iloinen karnevaali. Kuolleiden omaisten haudoille viedään kukkia ja lahjoja. Haudoilla vietetään aikaa, syödään ja soitetaan musiikkia. Ihmiset voivat pukeutua pelottaviin naamiaisasuihin. Värikkäästi koristellut pääkallot ovat suosittuja kuolleiden päivän koristeita.

Mitä tapahtuu: Koristellaan kullekin oma pääkallonaamio valmiin pääkallopohjan päälle

Tarvitaan: naamiopohjat, tikkuja pidikkeiksi, liimaa, saksia, tusseja ja värikyniä

Rasti 3. Acapulco - Pelastakaa taide

Rastin aihe: Kuuluisan meksikolaisen taidemaalarin Frida Kahlon mestariteos on varastettu, ja varkaat ovat piilottaneet sen palasina acapulcolaisen hotellin uima-altaaseen. Teillä on tilaisuus palauttaa tämä taideteos yleisön nähtäväksi! Onkikaa palaset altaasta ja kootkaa taideteos uudelleen.

Mitä tapahtuu: Ryhmä onkii magneettiongella taideteoksen palaset ja kokoaa palapelin

Tarvikkeet: Pelastettava taideteos tulostettuna, paloiteltuna ja niiteillä tai klemmareilla varustettuna, neljän narun solmukohdasta roikkuva magneetti

Rasti 4. Sierra Madre Oriental - Vuoriston ylitys

Rastin aihe: Olette saapuneet yhdelle Meksikon merkittävistä vuoristoista! Vuoriston ylittäminen on vaativaa ja vaatii koko ryhmän saumatonta yhteistyötä. Teillä on kolme tehtävää: Ensin  rotkon ylitys, sitten viimeisenä atsteekkien temppelin portin aukaiseminen ja lopuksi joudutte pakenemaan valtavaa hämähäkkiä.

Mitä tapahtuu: Kolme ylitystehtävää: ensin ylitetään tasapainoliinaa pitkin kahden puun väli, sitten etsitään temppelin portin aukaisevaa salasanaa kääntämällä lakana ympäri samalla kun koko ryhmä seisoo lakanan päällä ja lopulta paetaan jättiläishämähäkkiä naruista viritetyn verkon läpi, kustakin reiästä saa mennä vain yksi partiolainen.

Tarvitaan: Tasapainoliina, narua ja köyttä, lakana

Rasti 5. Yucatán - Kuumaa ja kosteaa
Rastin aihe: Olette saapuneet Meksikon eteläosien sademetsävyöhykkeelle. Ilmasto täällä on kuuma ja kostea. Nyt kannattaa nauttia sateesta!

Mitä tapahtuu: Lapsukaiset käyvät suihkussa ja saunassa. Suihkun jälkeen pohjoisesta puhaltaa kuuma ja kuiva aavikon tuuli, eli föönataan tukat (ainakin niillä, jotka ovat vielä lähdössä ulos).

Tarvitaan: suihkuvahdit sekä tyttöjen että poikien suihkuun, hiustenkuivaajia

Iloiset pääkallot

Olimme viikonloppuna lippukuntaretkellä yhdessä veljeslippukunnan kanssa. Retken teema oli matka maailman ympäri, ja monenlaisissa paikoissa tulikin piipahdettua. Itse olin suunnittelemassa Meksikon visiittiä, ja sieltä tämä ajankohtainen askarteluvinkki: Kuolleiden päivän iloinen pääkallonaamio. Jos tämän viikon partiokokouksestasi puuttuu vielä ohjelma, nappaa se tästä!

Dia de los Muertos eli kuolleiden päivä on Meksikon suurimpia juhlapäiviä. Sitä vietetään 1. ja 2.11. eli tällä viikolla. Nimestään huolimatta juhla ei ole - ainakaan pelkästään - surullinen, vaan kuolleita muistellaan miltei karnevaalitunnelmissa, hyvän ruoan ja iloisten värien kera. Värikkäästi koristeltu pääkallonaamio sopii siis mainiosti tämän juhlapäivän kunniaksi tehtäväksi askarteluksi.

Löysin Pinterestistä sopivan tyhjän kallon kuvan naamion pohjaksi ja tulostin niitä ison nipun tukevalle kopiopaperille. Lapset saivat itse värittää naamiot ja leikata ne irti. Naamion taakse liimattiin kapea "jäätelötikku" tai askartelutikku ja pienempi paperisuikale sitä tukemaan. Askarteluun meni noin 20 minuuttia.

Pienimmästä sudenpennusta isoimpaan tarpojaan kaikki tykkäsivät tehdä pääkallonaamioita, ja askartelu innosti tasaisesti sekä tyttöjä että poikia. Samoajat ja johtajatkin olisivat varmasti tehneet, elleivät olisi olleet muissa hommissa kiinni... taidanpa muuten itse vielä värittää itselleni yhden kallonaamion!

Tarinoita jokamiehenoikeuksista

Jokamiehenoikeudet on tärkeä mutta helposti vähän tylsä aihe. Niitä on kirjoitettu ylös ja opeteltu ulkoa. Sanamuotojen ulkoa opettelussa ei kuitenkaan ole järjen häivää, vaan olennaista on ymmärtää jokamiehenoikeuksien periaate.

Nuotion saa sytyttää vain maanomistajan luvalla.

Me järjestimme lähipuistoon jokamiehenoikeuksista suunnistuksen, jonka rasteilla kuvailtiin erilaisia tilanteita, joissa jokamiehenoikeuksiin kuuluvia ja kuulumattomia asioita joutuu pohtimaan. Kas tässä - ole hyvä!

Pekka näki naapurin pihalla oikein komean herkkutatin ja kävi poimimassa sen. Pekka arveli, ettei se haitannut naapuria, koska hän ei ollut silloin kotona.

Toimiko Pekka oikein? 


Vastaus: Pekka toimi väärin. Toisen pihalla ei saa sienestää.

Liisa käveli metsässä polkua, joka kulki erään talon ohi. Talon piha oli selkeästi aidattu ja polku kulki metsän puolella. Aidan takaa kurkisti kuitenkin mies, joka huusi Liisalle: ”Ei tästä saa kulkea, tämä on yksityisalue!” Liisan mielestä polkua sai kulkea.

Kumpi oli oikeassa, mies vai Liisa? Mitä neuvoisit Liisaa sanomaan miehelle?

Vastaus: Liisa oli oikeassa. Metsässä saa kulkea vapaasti - Liisahan ei ollut menossa aidatulle pihamaalle. Miehelle voi vastata napakasti mutta kohteliaasti.

Laura poimi kansallispuistossa ison ämpärillisen mustikoita. Kotimatkalla häntä vastaan tuli nainen, joka sanoi, ettei kansallispuistosta saa viedä mitään kotiin. Lauran mielestä hän sai viedä mustikat kotiin.

Kumpi oli oikeassa, nainen vai Laura?

Vastaus: Laura oli oikeassa. Jokamiehenoikeuksia on rajoitettu kansallispuistossa mm. leiriytymisen osalta (vain merkityille paikoille saa leiriytyä) mutta marjoja ja sieniä saa kerätä. Kasveja ei kuitenkaan saa taittaa, eli esimerkiksi koulukasviota tai kukkakimppua Laura ei saisi kerätä.

Teemu ja Sanna suunnittelivat yöretkeä järven rannalle. He eivät olleet kysyneet maanomistajalta lupaa leiriytymiseen. Teemu suunnitteli, että he voisivat kerätä maasta risuja nuotioon ja nukkua nuotion äärellä ilman telttaa. Sanna taas sanoi ottavansa mukaan teltan ja retkikeittimen mutta ei halunnut sytyttää nuotiota ilman lupaa.

Kumpi oli oikeassa, Teemu vai Sanna?

Vastaus: Sanna oli oikeassa. Nuotiota ei saa sytyttää ilman maanomistajan lupaa, mutta lyhytaikainen leiriytyminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin.

---

Meidän tytöt osasivat hienosti vastata ja perustella vastauksensa. Ainoastaan kansallispuistokysymys aiheutti hämmennystä - monet ajattelivat, ettei kansallispuistossa saa lainkaan marjastaa. Tulipahan sekin asia nyt selväksi!

Liikkuvat seikkailijat

Meidän ensimmäisen vuoden seikkailijaryhmämme on innolla aloittanut Pohjoisen ilmansuunnan suorittamista. Vaikka seikkailijaohjelma on rakenteeltaan aika  erilainen kuin sudenpentuohjelma, vastaan tulee paljon samojen aiheiden toistoa. Musut suorittivat sudenpentuina perusteellisesti Liikunta-jäljen, ja nyt heti ensimmäisenä seikkailijasyksynä vastaan tuli Seikkailijan liikunta.

Emme halunneet typistää tehtävää yhtenä viikkona täytettäväksi liikuntakortiksi, vaan päätimme mieluummin tehdä suorituksesta pitempiaikaisen keskustelunaiheen ja päästää tytöt itsensä ääneen. Ensimmäisellä kerralla leikimme liikunnallisia leikkejä ulkona ja kävimme läpi, mitä erilaisia liikunta- tai urheilulajeja ryhmän jäsenet harrastavat tai ovat joskus harrastaneet. Lajejahan löytyi, tanssista ratsastukseen ja painista koripalloon. Liikunnallisia tyttöjä! Harrastamiseksi lasketaan meillä myös omatoiminen lajin harjoittaminen - ei tarvitse käydä ohjatuissa treeneissä.

Sovimme sitten vuorot, jolloin tytöt esittelevät kutakin lajia. Harrastajien määrä vaihtelee lajeittain yhdestä kahdeksaan, joten esittelyistä tulee hiukan erilaisia, mutta kaikki pääsevät vuorollaan kertomaan muille harrastuksestaan. Esitimme tytöille lisäksi toiveen, että he toisivat jotakin rekvisiittaa mukanaan - esimerkiksi jonkin harrastusvälineen tai -asun.

Toistaiseksi olemme kuulleet esittelyt telinevoimistelusta ja cheerleadingistä. Kertomisen ohella tytöt näyttivät mielellään joitakin liikkeitä. Loppuja esittelyitä odotellaan mielenkiinnolla!

Kotiseudun eläimiä

Musut-lauman ensimmäisiä jälkimerkkejä aikanaan oli Luonnontuntemus. Minun makuuni se painottaa turhan paljon lajintuntemusta. Itse tarkastelisin lasten kanssa mieluummin lajien ohella niiden elinympäristöjä, ja havainnoisin luonnon monimuotoisuutta. Mutta sillä mennään, mitä on annettu - luovastui soveltaen, totta kai!

Tunnen neljä kotiseutuni eläintä -askel toteutettiin meillä maastiksen muodossa. Olisiko peräti kyseessä ollut tyttöjen ensimmäinen maastis? Pöytälaatikosta löytyy edelleen neljä eläinrastia, joissa lukee tikkukirjaimin kuvan yläpuolella:

MIKÄ ELÄIN? MITÄ SE SYÖ?

Tytöt seurasivat lähipuistossa kreppipaperinauhoja sujuvasti ja pohtivat vastauksia. En liitä tähän itse rasteja, koska ne on käsin askarreltu leikeillyistä kuvista, joihin minulla ei ole käyttöoikeuksia. Valitsemistani eläimistä on kuitenkin helppo löytää kuvia ja lisätietoja esimerkiksi Luontoportista:

Kettu
Rusakko
Siili
Orava

Tehtävissä, jotka alkavat sanalla "Tutustukaa...", on vaara luisua esitelmöinnin tai paperipartioinnin puolelle. Siitä syystä maastis on minusta hyvä tapa käsitellä monenlaisia aiheita. Mennään ulos, ja mietitään kysymyksiä pienessä ryhmässä suuren sijaan. Tuttujenkaan eläinten ruokavalio ei ole välttämättä ekaluokkalaiselle mitenkään selvä, vaikka nämä lajit olivatkin tyttöjen mielestä helppoja tunnistaa.

Jollen väärin muista, orava nähtiin retkellä, mutta muut valitut lajit pysyttelivät piilossa. Kaikkia voi kyllä helposti tavata täällä meidän nurkilla!

Kaupunkisuunnistus ilman rasteja

Suunnistus on yksi lempiaiheitaini partiossa, mutta se on johtajalle melko työläs: ensin pitää keksiä mielekkäät rastit, sitten ne pitää viedä paikoilleen - mieluiten vain hetkeä ennen kokousta, etteivät ne näin kaupunkialueella katoa - ja kokouksen jälkeen ne pitää vielä hakea pois.

Viime maanantaina suoritimme seikkailijaohjelman kohtaa Kaupunkisuunnistus, ja onnistun välttämään noin puolitoista näistä kolmesta vaiheesta. Koska kaupunkisuunnistuksen tarkoituksena on opetella käyttämään osoitekarttaa, rastien sijaan laadin listan osoitteista, joista piti selvittää asioita:

Kiireisenä päivänä rastien ideointi riitti - niitä ei tarvinnut kiinnittää eikä hakea pois. Tytöt puolestaan tuumasivat, että nämä tehtävät olivat hauskaa vaihtelua. Erityisen kiinnostava oli päivän pizzan hinta...

Laadin aika monta tehtävää, ettei tekeminen loppuisi keneltäkään kesken. No, kahdeksan oli kuitenkin liikaa - nopeinkin ryhmä ehti etsiä vain neljä rastia annetussa ajassa. Osoitekartan käytön harjoitteleminen oli selvästi tarpeen, sillä kaikille ei ollut oikein selkeää, miten numerot kaduilla menevät. Tämän voisi tehdä uudestaankin!

Aistiretki lähimetsään

Sudenpentujen Luonnossa liikkuja -jälkeen kuuluu aistiretken tekeminen. Me teimme aistiretken lähimetsään tavallisessa viikkokokouksessa. Ympäristökasvattajan ammattiosaamiseeni kuuluu monen muun asian lomassa aika liuta erilaisia aistileikkejä ja -harjoituksia. Nyt en rehellisesti sanottuna voi varmasti sanoa, mitä kaikkea teimme omalla retkellämme, mutta tässä muutama suosikkini noista harjoituksista:

Värien etsiminen

Tarvikkeet: erivärisiä langanpätkiä

Anna jokaiselle lapselle muutama eri värinen langanpätkä käteen ja pyydä etsimään luonnosta jotakin samanväristä kuin lanka. Mukana on hyvä olla sekä luonnonläheisiä että kirkkaita värejä. Värejä on helpointa löytää syksyllä, mutta keväällä ja kesälläkin löytyy kyllä monenlaista yllättävää, kun katsotaan ihan pieniäkin asioita. Talvellakin voidaan etsiä värisävyjä, mutta toki skaala on silloin enemmän valkoisen ja harmaan sävyissä.

Luupittelu

Tarvikkeet: luuppeja tai suurennuslaseja

Luuppi eli luppi eli suurennuslasi on kiva kapistus. Luonto näyttää aivan erilaiselta, kun sitä katsoo luupin läpi. Erityissuosikkini on katsella sammalia ja jäkäliä suurennettuina, mutta kyllä kaikki muukin on kiinnostavaa, omasta hansikkaasta kaverin poskeen. 

Itse olen lainannut luuppeja töistäni mukaan partioretkille, mutta lippukunnan johtajisto tässä taannoin jo totesi niiden olevan niin kivoja, että lippukunnalle päätettiin ostaa omat luupit. Yksi luuppi maksaa alle 10 euroa, ja käyttöikäähän niillä on vaikka kuinka kauan.

CD-levyn äänittäminen

Tarvikkeet: pyöreitä, CD-levyn kokoisia pahvikiekkoja, värikyniä

Tehtävänä on "äänittää" ympäriltä kuuluvia ääniä CD-levylle piirtämällä. Miltä linnunlaulu voisi näyttää, entä tuulen humina, rapina pusikossa tai ihmisen aiheuttamat äänet? Lopuksi esitellään CD-levyt kavereille.

Konsertti luonnossa

Valitse etukäteen retkipaikalta "konserttisali", jokin kaunis paikka, jossa koko ryhmä mahtuu mukavasti istumaan. Hoputa ryhmää kertomalla, että konsertti alkaa pian ja teillä on aitiopaikat varattuna. Ohjaa ryhmä istumaan ja kuunnelkaa ympäriltä kuuluvia ääniä hiljaa. Sopivan ajan päästä voitte antaa aplodit esiintyjille ja jatkaa matkaa.

Sokkotreffit puun kanssa

Tarvikkeet: sokkohuiveja (partiohuivit käyvät mainiosti)

Tämä leikki leikitään pareittain. Toinen parista sitoo huivin silmilleen ja toinen johdattaa hänet "sokkotreffeille" valitsemansa puun luokse. Uuteen puuystävään saa tutustua koskettelemalla - kannattaa tunnustella sekä puun kokoa että erikoisia yksityiskohtia, kuten oksia tai kuhmuja kaarnassa. Kun sokko arvelee tuntevansa jo uuden ystävänsä, pari johdattaa hänet takaisin lähtöpaikkaan. Huivin saa nyt riisua ja tehtävänä on löytää äskeinen puu. Oikea puu löytyy tietenkin parhaiten tunnustelemalla sopivan kokoisia vaihtoehtoja. Sen jälkeen vaihdetaan rooleja.

Tuoksupurkit

Tarvikkeet: pieniä purkkeja tai mukeja

Kerätään luonnosta erilaisia tuoksuja purkkeihin. Lehtiä kannattaa hieroa tai murskata hieman, jotta tuoksun saa paremmin esille. Haistellaan purkkeja ja mietitään kullekin tuoksulle sopiva nimi. Nimet voivat olla hajuvesimäisiä tai ihan mitä nyt sudenpennut keksivät.