Talvilintuja, lämpöä ja lämmönhukkaa

Talvilinnut sopivat yksiin aika monen partio-ohjelman suorituksen kanssa: esimerkiksi sudenpentujen Luonnontuntemus -jälkeen ja seikkailijoiden Luonnonsuojelija -taitomerkkiin voi hyvin yhdistää talvilintukokouksen tai kaksi. Vanhemmillekaan ikäkausille lintujen talveen tutustuminen ei ole hassumpi ajatus. Tässä muutama idea talviseen lintuharrastamiseen!

Lintujen talviruokinta

Lintujen talviruokinta on kivaa ja lisäksi lintujenruokintapiste on erinomainen paikka oppia tunnistamaan Suomessa talvehtivia pikkulintuja. Äkkiseltään voi tuntua, että ruokinnalla vierailevat pelkät talitiaiset, mutta pistettä tarkkailemalla pääseekin näkemään monenlaisia lajeja: sini- ja kuusitiaisia, varpusia, punatulkkuja, viherpeippoja, urpiaisia ja vielä monia muita lajeja. Jos ette itse pysty sitoutumaan talviruokintaprojektiin, tehkää siis pieni retki vaikkapa jonkun lapsen kotipihalle, jossa lintuja ruokitaan!

Lintujen ruokkimisessa on tärkeä muistaa, että ruokintaa ei voi lopettaa kesken talven, kun sen on kerran aloittanut. Siksi onkin tärkeä sopia, miten vaikkapa joululoman aikana lintujen ruokkiminen hoidetaan.

Hyvä ruokinta-automaatti ei ole perinteinen avoin lintulauta, vaan sellainen, jonne linnut eivät pääse kakkimaan. Jos ruokaa ei halua olla päivittäin lisäämässä - mikä lienee partiossa realiteetti - kannattaa valita malli, jossa on isohko säiliö, josta siemenet valuvat kaukaloon tai vastaavaan kohtaan, josta linnut sitten pystyvät niitä syömään. On tärkeä varmistaa, ettei ruokintapisteestä pääse varisemaan ruokaa maahan houkuttelemaan jyrsijöitä.

Lintujen ruoaksi sopivat esimerkiksi auringonkukan siemenet, kaura ja pähkinät. Monipuolinen ruoka houkuttelee ruokintapisteelle monenlaisia lajeja. Kuorettomat siemenet ovat kilohinnaltaan kalliimpia, mutta siitä mukavia, etteivät linnut varistele kuoria maahan. Ruokintapisteen ympäristö pysyy siistinä eikä houkuttele rottia.

Ruokintapisteen rakentaminen

Oman ruokintapisteen rakentaminen sopii hyvin ohjelmaksi partiokokoukseen tai retkelle. Osallistujien iän ja taitojen mukaan voidaan valita helpompi tai vaativampi malli tai materiaali. Tässä muutama ohje, jotka löysin verkosta:

Ruokinta-automaatti kookospähkinästä, maitotölkistä ja muovipullosta

Ruokinta-automaatti juomapullosta

Ruokinta-automaatti LVI-tarvikkeista

Tee-se-itse lintulauta

Talvilintujen lämmöntarve

Linnut tarvitsevat talvella sekä ruokaa että lämpöä. Pysyäkseen riittävän lämpiminä kovalla pakkasella pienten lintujen täytyy syödä lähes koko valoisa aika päivästä. Pakkaspäivänä linnun koon merkitystä lämmönhukalle voi havainnollistaa tällä WWF:n materiaalipankista poimitulla kokeella:

Tarvikkeet: filmipurkki tai muu pieni muoviastia, litran ja puolen litran muovipullot, lämmintä vettä, lämpömittari

Täytetään filmipurkki ja pullot noin 40 asteisella vedellä. Viedään astiat ulos jäähtymään. Filmipurkki edustaa kokeessa hippiäistä, puolen litran pullo mustarastasta ja litran pullo varista. Odotetaan 15 minuuttia ja mitataan sitten veden lämpötila uudestaan.

Paljonko "hippiäisen", "mustarastaan" ja "variksen" lämpötilat olivat laskeneet? Minkä linnun on kokeen perusteella vaikeinta pysytellä lämpimänä kylmänä talviyönä?

Kokeen jälkeen voidaan pörhistellä omia "höyheniä" ja keskustella vaikka kerrospukeutumisen tarpeellisuudesta talviretkellä. Sekä ihminen että linnut kaipaavat ilmavaa peitettä itsensä ja purevan pakkasen väliin.

Muuttolintuleikki

Muuttolintuleikkiä leikimme sudenpentulauman kanssa silloin, kun suoritimme Luonnontuntemus -jäljen kohtaa, jossa tutustutaan eläinten talveen sopeutumiseen. Leikin periaate on tuttu maa-meri-laiva, ja samalla tulee muutaman lintulajin talveen sopeutuminen tutuksi.

Aluksi käytiin läpi neljän lintulajin talvehtiminen:

HAARAPÄÄSKY muuttaa talveksi trooppiseen Afrikkaan asti. Leikissä siis kohteena AFRIKKA.

HIPPIÄINEN, Suomen pienin lintu, saattaa muuttaa Keski-Eurooppaan mutta suuri osa kannasta pysyttelee Suomessa, eli leikissä kohteena KUUSIMETSÄ.

LAULUJOUTSEN muuttaa sulan veden perässä sen verran kuin tarvitsee - yleensä eteläiselle Itämerelle mutta saattaa pysyä leutona talvena Suomen vesillä. Leikissä siis kohteena ITÄMERI.

VARIS saattaa muuttaa etelään (tätä eivät muuten lapset yleensä tiedä) mutta saattaa myös pysytellä Suomessa talven yli. Leikissä kohteena KAUPUNKI.

Leikkialueellle sovitaan siis neljä paikkaa: Afrikka, kuusimetsä, Itämeri ja kaupunki. Leikinjohtaja huutaa ääneen yhden lintulajin nimen, ja koko lauma lähtee säntäämään kohti oikeaa määränpäätä. Aluksi tahti voi olla verkkainen eikä kukaan putoa pois, mutta muutaman harjoituskierroksen jälkeen voidaan aloittaa pudotuspeli: jos juoksee väärälle alueelle tai tulee viimeisenä perille, joko putoaa pelistä tai tulee huutajaksi.

Majakkaleikki

Talvella kannattaa partiossa ottaa ilo irti pimeydestä. Majakka on yksi hauskimpia pimeän ajan ulkoleikkejä! Tarvitsette taskulampun, kunnon ulkovaatteet sekä metsäisen alueen, jota ei ole valaistu.

Yksi leikkijä jää majakaksi, muut menevät piiloon. Majakka seisoo paikallaan ja kiertää hitaasti taskulampun kanssa ympyrää yrittäen nähdä muita leikkijöitä. Leikkijöiden tavoitteena on päästä koskettamaan majakkaa ilman, että tämä ehtii nähdä ja huutaa leikkijää nimeltä. Jos majakka näkee ja tunnistaa nimeltä jonkun leikkijän, tämä joutuu piiloutumaan uudelleen. Voidaan sopia jokin raja, jonka taaksi ainakin on palattava. Kun joku pääsee majakan luokse huomaamatta, hänestä tulee uusi majakka.

Pimeäleikit ovat hauskan jännittäviä ja ehkä jopa sopivasti pikkuisen pelottavia, ainakin sudenpentujen mielestä. Eläköön suomalainen kulttuuri, jossa lapset saavat olla pimeällä ulkona!

Joululahjavinkkejä partiolaiselle

Kiirettä, huisketta salaisuuskuisketta, siinäkö joulu on?

Ehdottomasti muun muassa siinä! On varmasti äärimmäisen epätrendikästä sanoa näin, mutta minusta joululahjojen keksiminen läheisille on vuodesta toiseen vain niin hurjan kivaa. Tässä yhtenä iltana juolahti mieleen muutama erityisesti partiolaisille sopiva joululahjavinkki, jotka ajattelin jakaa eteenpäin. Joukossa on sekä aineettomia että aineellisia ideoita. Toivottavasti niistä on iloa!

Aineetonta ja itse tehtyä

Kansallispuistopinna
Lintuja voi bongata mutta niin voi kansallispuistojakin. Anna partiolaiselle lahjaksi vierailu kansallispuistoon, jossa hän ei ole vielä käynyt! Tämä toimii kaikenikäisille partiolaisille - pitää olla melkoinen HC-partiolainen, että olisi jo käynyt kaikissa 39. puistossa. Bonuksena vuonna 2017 perustetaan uusi kansallispuisto Hossaan!

Uusi leikki
Opeta partiolaiselle hauska leikki, jota hän ei vielä tunne. Siinä vaiheessa, kun ponileikkiä on leikitty viikkokokouksissa aivan liian monta kertaa, partiolainen osaa todella ja vilpittömästi arvostaa uutta leikkiä.  Tämäkin lahjavinkki sopii kaikenikäisille aktiivipartiolaisille!

Merkkien ompeleminen partiopaitaan
Lupaus ommella kaikki paidasta puuttuvat merkit paikoilleen saa partiolaisen kuin partiolaisen silmiin kiitollisuuden kyyneleet. Vihje: tämä lahja sopii myös todella monelle partiolaisen äidille tai isälle!

Partiota kansien välissä

Nuotiotarinoita tai lyhyitä iltasatuja
Tämä lahjavinkki sopii erityisen hyvin partiojohtajalle. Retkillä, leireillä ja viikkokokousten loppuhiljentymisessä tarvitsee aina tarinan mutta sopivan löytäminen ei ole ihan helppoa. Hyvä tarina on kiinnostava ja sisältää jotakin ajatuksia herättävää, mutta se on myös lyhyt. Yhdelle kunnon tarinakirjalle lisää onkin varmasti tilaa partiojohtajan hyllyssä. Onnekasta tarinanmetsästystä!

Partioromaani
Partioaiheisia lasten- ja nuortenkirjoja on ilmestynyt suomeksi vaihtelevaan tahtiin 1920-luvun lopulta alkaen. Tunnetuin partioromaanien kirjoittaja oli nimimerkki Aaro Honka eli Einari Arohonka, joka kirjoitti koko liudan kirjoja hämeenlinnalaisten poikapartiolaisten hämmästyttävistä seikkailuista, mutta partiolaisia kohdataan monen muunkin kirjailijan teoksissa.  Pyydystä siis divarista tai kirpputorilta partiolaiselle lahjaksi partioromaani!

OEK-laulukirja
Tämä sinikantinen ja kierreselkäinen laulukirja kuuluu jokaisen tosipartiolaisen varustukseen, tai no ainakin luulisi kuuluvan. Suositusta laulukirjasta on tänä vuonna ilmestynyt jo 8. uudistettu painos, eli taas pääsee laulamaan uusia lauluja! Äläkä huolestu, Viidestoista yö on mukana tässäkin painoksessa. Laulukirjan voi tilata Olarin Eräkotkien verkkokaupasta.

Retkeilyvarusteita

Lakanapussi
Lakanapussi on kapea pussilakana, joka laitetaan makuupussin sisälle. Lakanapussi lämmittää ja suojaa makuupussia likaantumiselta. Helteisellä kesäleirillä tai saunomisen jäljiltä liian lämpimän kämpän ylälaverilla voi tarvittaessa nukkua vaikka pelkällä lakanapussilla. Silkkisiä ynnä muita lakanapusseja voi toki ostaa kaupasta, mutta sellainen on myös helppo ommella itse kaksinkerroin taitetusta lakanasta tai jostakin muusta mieluisasta materiaalista.

Tasku- tai otsalamppu
Onko partioperhettä, jossa olisi riittävästi taskulamppuja? Onhan se toki mahdollista, mutta kieltämättä taskulamput tuntuvat olevan kovin katoavaisia. Tämä on lahja, jonka uskaltaa ostaa sellaisellekin partiolaiselle, jonka kaappiin ei itse pääse kurkistamaan - siskonpoika tai veljentyttö, joka on partiossa, arvostaa kunnon taskulamppua aivan varmasti!

Kuksa
Se on näissä piireissä in. Aina. Vaikka ei olisikaan kevyt tai käytännöllinen.

Muuta mukavaa ja partiomaista

Luuppi
Luuppi eli luppi on suurennuslasi, jolla luontoon saa aivan uuden näkökulman. Luupin läpi männyn kaarna, jäkäläinen kallio tai vaikkapa sananjalan lehti muuttuvat suureksi seikkailuksi. Luonnon tarkkailija ei tarvitse luuppiin valoa ja sopiva suurennoskerroin on kuudesta kymmeneen. Esimerkiksi opetustarvikkeita myyvistä verkkokaupoista saa partiokäyttöön sopivan kestävän luupin.

Partiovyö
Oikein sopiva joululahja tuoreelle partiolaiselle tai pitempään mukana olleelle, jolta se vielä puuttuu. Partiovyön ei tarvitse välttämättä olla uusi - äidin, isän, tädin, mummon tai vaarin vanhan partiovyön kantaminen on oikea kunnia.

Vuoden luontokirja
WWF:n vuoden luontokirja 2016 Metsän salainen elämä on niin hieno kirja, että sen soisi löytävän tiensä oikein monen partiolaisen kirjahyllyyn!

Seikkailu Meksikossa

Mainitsin jo eilen, että olimme viime viikonloppuna lippukuntaretkellä, jonka teemana oli matka maailman ympäri. Oma suunnitteluvastuuni koski alkuillasta pidettyä Meksikon vierailua, jonka ajattelin liittää tähän.

Yli kuudenkymmenen hengen retki järjestettiin Kiljavan Kassulla, jossa on sähköt ja juokseva vesi. Ohjelma suunniteltiin siten, että voimme saunottaa lapset seikkailun lomassa - Kassun sauna on melko pieni. Sademetsävyöhykkeelle olisi varmasti voinut keksiä muutakin... Ohjelma oli kiertävä, eli kustakin pisteestä aloitti yksi ryhmä.

Rasti 1. Chihuahua - Meksikolainen syntymäpäivä 

Rastin aihe: Meksikolainen tyttö nimeltä Abelinda viettää tänään syntymäpäiviään, ja olette tervetulleita mukaan juhliin!

Mitä tapahtuu: Meksikolainen musiikki soi ja leikitään pinjata-leikkiä

Tarvitaan: Joka ryhmälle oma pinjata (näitä voidaan askarrella yhdessä ennen ohjelmaa), musiikkia

Rasti 2. Ciudad de México - Kuolleiden päivä

Rastin aihe: Meksikossa ei vietetä Halloweeniä, mutta sen sijaan siellä on tapana juhlia marraskuun alussa kuolleiden päivää. Synkästä nimestään huolimatta kyseessä on iloinen karnevaali. Kuolleiden omaisten haudoille viedään kukkia ja lahjoja. Haudoilla vietetään aikaa, syödään ja soitetaan musiikkia. Ihmiset voivat pukeutua pelottaviin naamiaisasuihin. Värikkäästi koristellut pääkallot ovat suosittuja kuolleiden päivän koristeita.

Mitä tapahtuu: Koristellaan kullekin oma pääkallonaamio valmiin pääkallopohjan päälle

Tarvitaan: naamiopohjat, tikkuja pidikkeiksi, liimaa, saksia, tusseja ja värikyniä

Rasti 3. Acapulco - Pelastakaa taide

Rastin aihe: Kuuluisan meksikolaisen taidemaalarin Frida Kahlon mestariteos on varastettu, ja varkaat ovat piilottaneet sen palasina acapulcolaisen hotellin uima-altaaseen. Teillä on tilaisuus palauttaa tämä taideteos yleisön nähtäväksi! Onkikaa palaset altaasta ja kootkaa taideteos uudelleen.

Mitä tapahtuu: Ryhmä onkii magneettiongella taideteoksen palaset ja kokoaa palapelin

Tarvikkeet: Pelastettava taideteos tulostettuna, paloiteltuna ja niiteillä tai klemmareilla varustettuna, neljän narun solmukohdasta roikkuva magneetti

Rasti 4. Sierra Madre Oriental - Vuoriston ylitys

Rastin aihe: Olette saapuneet yhdelle Meksikon merkittävistä vuoristoista! Vuoriston ylittäminen on vaativaa ja vaatii koko ryhmän saumatonta yhteistyötä. Teillä on kolme tehtävää: Ensin  rotkon ylitys, sitten viimeisenä atsteekkien temppelin portin aukaiseminen ja lopuksi joudutte pakenemaan valtavaa hämähäkkiä.

Mitä tapahtuu: Kolme ylitystehtävää: ensin ylitetään tasapainoliinaa pitkin kahden puun väli, sitten etsitään temppelin portin aukaisevaa salasanaa kääntämällä lakana ympäri samalla kun koko ryhmä seisoo lakanan päällä ja lopulta paetaan jättiläishämähäkkiä naruista viritetyn verkon läpi, kustakin reiästä saa mennä vain yksi partiolainen.

Tarvitaan: Tasapainoliina, narua ja köyttä, lakana

Rasti 5. Yucatán - Kuumaa ja kosteaa
Rastin aihe: Olette saapuneet Meksikon eteläosien sademetsävyöhykkeelle. Ilmasto täällä on kuuma ja kostea. Nyt kannattaa nauttia sateesta!

Mitä tapahtuu: Lapsukaiset käyvät suihkussa ja saunassa. Suihkun jälkeen pohjoisesta puhaltaa kuuma ja kuiva aavikon tuuli, eli föönataan tukat (ainakin niillä, jotka ovat vielä lähdössä ulos).

Tarvitaan: suihkuvahdit sekä tyttöjen että poikien suihkuun, hiustenkuivaajia

Iloiset pääkallot

Olimme viikonloppuna lippukuntaretkellä yhdessä veljeslippukunnan kanssa. Retken teema oli matka maailman ympäri, ja monenlaisissa paikoissa tulikin piipahdettua. Itse olin suunnittelemassa Meksikon visiittiä, ja sieltä tämä ajankohtainen askarteluvinkki: Kuolleiden päivän iloinen pääkallonaamio. Jos tämän viikon partiokokouksestasi puuttuu vielä ohjelma, nappaa se tästä!

Dia de los Muertos eli kuolleiden päivä on Meksikon suurimpia juhlapäiviä. Sitä vietetään 1. ja 2.11. eli tällä viikolla. Nimestään huolimatta juhla ei ole - ainakaan pelkästään - surullinen, vaan kuolleita muistellaan miltei karnevaalitunnelmissa, hyvän ruoan ja iloisten värien kera. Värikkäästi koristeltu pääkallonaamio sopii siis mainiosti tämän juhlapäivän kunniaksi tehtäväksi askarteluksi.

Löysin Pinterestistä sopivan tyhjän kallon kuvan naamion pohjaksi ja tulostin niitä ison nipun tukevalle kopiopaperille. Lapset saivat itse värittää naamiot ja leikata ne irti. Naamion taakse liimattiin kapea "jäätelötikku" tai askartelutikku ja pienempi paperisuikale sitä tukemaan. Askarteluun meni noin 20 minuuttia.

Pienimmästä sudenpennusta isoimpaan tarpojaan kaikki tykkäsivät tehdä pääkallonaamioita, ja askartelu innosti tasaisesti sekä tyttöjä että poikia. Samoajat ja johtajatkin olisivat varmasti tehneet, elleivät olisi olleet muissa hommissa kiinni... taidanpa muuten itse vielä värittää itselleni yhden kallonaamion!

Tarinoita jokamiehenoikeuksista

Jokamiehenoikeudet on tärkeä mutta helposti vähän tylsä aihe. Niitä on kirjoitettu ylös ja opeteltu ulkoa. Sanamuotojen ulkoa opettelussa ei kuitenkaan ole järjen häivää, vaan olennaista on ymmärtää jokamiehenoikeuksien periaate.

Nuotion saa sytyttää vain maanomistajan luvalla.

Me järjestimme lähipuistoon jokamiehenoikeuksista suunnistuksen, jonka rasteilla kuvailtiin erilaisia tilanteita, joissa jokamiehenoikeuksiin kuuluvia ja kuulumattomia asioita joutuu pohtimaan. Kas tässä - ole hyvä!

Pekka näki naapurin pihalla oikein komean herkkutatin ja kävi poimimassa sen. Pekka arveli, ettei se haitannut naapuria, koska hän ei ollut silloin kotona.

Toimiko Pekka oikein? 


Vastaus: Pekka toimi väärin. Toisen pihalla ei saa sienestää.

Liisa käveli metsässä polkua, joka kulki erään talon ohi. Talon piha oli selkeästi aidattu ja polku kulki metsän puolella. Aidan takaa kurkisti kuitenkin mies, joka huusi Liisalle: ”Ei tästä saa kulkea, tämä on yksityisalue!” Liisan mielestä polkua sai kulkea.

Kumpi oli oikeassa, mies vai Liisa? Mitä neuvoisit Liisaa sanomaan miehelle?

Vastaus: Liisa oli oikeassa. Metsässä saa kulkea vapaasti - Liisahan ei ollut menossa aidatulle pihamaalle. Miehelle voi vastata napakasti mutta kohteliaasti.

Laura poimi kansallispuistossa ison ämpärillisen mustikoita. Kotimatkalla häntä vastaan tuli nainen, joka sanoi, ettei kansallispuistosta saa viedä mitään kotiin. Lauran mielestä hän sai viedä mustikat kotiin.

Kumpi oli oikeassa, nainen vai Laura?

Vastaus: Laura oli oikeassa. Jokamiehenoikeuksia on rajoitettu kansallispuistossa mm. leiriytymisen osalta (vain merkityille paikoille saa leiriytyä) mutta marjoja ja sieniä saa kerätä. Kasveja ei kuitenkaan saa taittaa, eli esimerkiksi koulukasviota tai kukkakimppua Laura ei saisi kerätä.

Teemu ja Sanna suunnittelivat yöretkeä järven rannalle. He eivät olleet kysyneet maanomistajalta lupaa leiriytymiseen. Teemu suunnitteli, että he voisivat kerätä maasta risuja nuotioon ja nukkua nuotion äärellä ilman telttaa. Sanna taas sanoi ottavansa mukaan teltan ja retkikeittimen mutta ei halunnut sytyttää nuotiota ilman lupaa.

Kumpi oli oikeassa, Teemu vai Sanna?

Vastaus: Sanna oli oikeassa. Nuotiota ei saa sytyttää ilman maanomistajan lupaa, mutta lyhytaikainen leiriytyminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin.

---

Meidän tytöt osasivat hienosti vastata ja perustella vastauksensa. Ainoastaan kansallispuistokysymys aiheutti hämmennystä - monet ajattelivat, ettei kansallispuistossa saa lainkaan marjastaa. Tulipahan sekin asia nyt selväksi!